Ai kukkiakin?

Kirsikankukat o alkanna levittää iloa ja hurmosta paikalliseen väestöön. Tai no, valehtelematta siinä menee mukana kyllä kaikki vaihtaritkin. Mie kans.

Kutenniinku miekin oletan ni suurin osa teistä varmaan tunnistaa kirsikankukan sellasen nähessään. Nuo kuvissa varsin kauniit valkoisen ja vaaleanpunaisen sävyihin pukeutuneet kukantapaiset on tällä hetkellä täällä Japanissa varsin ajankohtasia. Ne kun on täällä Sendaissakin nyt kukkinu sellasen puolitoista viikkoa. Täytyy nyt tähän ihan alkupuolelle kuitenkin mainita että ei ne kuvat tee oikein oikeutta. On ne vaa julmetun nättejä tapauksia.

Tässäpä nyt viikon tai pari kukkia kateltuaan oon tullunna siihen tulokseen että on ne vaan melko hyvä katalysti pirskeille. Täällä on sellainen mielenkiintoinen tapahtuma nimeltään hanami, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "kukkien katselua". Tosiasiassa tämä tarkoittaa ankaraa sosiaalista kanssakäymistä kirsikkapuiden alla - humalaspäissään. Tuossa paikallisen kylpylän saunassa kuuntelin kahen heppusen puheita ja siinä missä toinen tuumaili että pitäis vähän juomista vähentää ni toinen vaan oli kovasti sitä mieltä että tänään pitäis mennä hanamia harrastelemaan - ja toki siis sakea ja olutta kuluttaa litrakaupalla. Tällainen hieno vastalause sai raitistelijankin tuumaamaan notta "Niinno.. ei sitä oikee voi välttää."

Tosiasiahan o, että mie vaihto-opiskelijana toki tunnen vastuuni ja olen sillä verukkeella koittanut kovasti tähän hanamiin päästä osallistumaan. Ja onnistunna oikeestaan joka kerta! Mahtava on kukkien voima kun saa innoikkaimmankin unikeon nousemaan pois vuoteesta, käymään paikallisessa alkomahooliliikkeessä ja raahautumaan puistoon istuskelemaan puiden alle. Tämä istuskelu on tehty varsin miellyttäväkskin jopa. Nää paikalliset puistot ei oo ihan kaikkialle nurmikkoa, ja siitä syystä kirsikkapuiden alle on levitelty sinisiä (Elä kysy, en tiä. Ne vaan on joka kerta sinisiä syystä tai toisesta.) pressuja joiden päälle voi sitten tuttavien kanssa majoittua. Tän lisäks joka suunnassa on tarjolla ruokaa ja juomaa ja vessojakin on rontattu paikan päälle vähä lissää notta ei tartte hirveän kauaa jonotella. Puihin on ripustettu mukavan tunnelmallisia paperilyhtyjä jotka antaa miellyttävän rauhallisen punasävytteisen valon sekä kukille että seuralle. Parhaimmillaan puistoon mennään siinä yhden maissa päivällä ja poistutaan sellainen 10 tuntia myöhemmin. Toisaalta miulla on todisteita että poistuttuaan ryhmä immeisiä saattanee vaa yrittää harhautusta ja käypi juomassa toisaalla pari tuntia palatakseen tyhjempään puistoon "katselemaan kukkia".

Arviolta noi puut kukkii vielä viikon verran, hyvillä säillä vähän pidempäänkin. Se taas tarkottanee sitä että alkaa elämä palailla normaalimman olosiin uomiin. Kirsikankukkien myötä on opiskelut alkanna ite kullakin ja kovasti o allekirjottaneella kalligrafia hakusessa. Josko sitä nyt ees yhen nätin kanjin oppis kirjoittelemaa. Keväisiä tuulia sinne Suomeenkin. Täällä on hyvänä päivänä päivisin sellanen kahenkymmentä astetta plussaa.