Kyyjärven verkkolehti | joulukuu 2008
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Arizonan Jaria tapaamassa

16.12.2008 Raimo Salo / Irma Mäkelä/ Mediamyllärit

Mieleni on pienestä pojasta alkaen tehnyt Amerikkaan ja vihdoinkin toteutin toiveeni lokakuussa 2008.

Saarijärveltä kotoisin oleva serkkuni Jari Piispanen pyysi muutama vuosi sitten minut ja vaimoni vierailulle Arizonan Chandleriin, jonne hän on asettunut asumaan kierreltyään ympäri USA:n. Matka on pitkä ja kohtalaisen kallis, joten kunnollinen suunnittelu on tarpeen. Tosin dollarin alamäki mahdollisti paremman vaihtokurssin ja hieman tasasi kuluja.

Varasimme lennot jo maaliskuussa ja starttasimme Helsingistä 10.10 klo 08.15 kohti suurta Länttä. Ensimmäinen välilasku oli Manchesterissa ja toinen Chigagossa. Englannissa tullimies kyseli varsin tarkkaan miksi olemme menossa Amerikkaan ja miksi minulla on videokamerakin käsimatkatavaroissa mukana. Kerroin että täytyyhän eka matka suureen Villiin Länteen ottaa nauhalle, jotta vanhana on jotakin mitä muistella.

Chigagon lentoasema on yksi maailman suurimmista, mutta opasteet olivat hyvin näkyvillä ja kysyvä ei tieltä eksy. Lennolla Atlantin yli (kesti n. 10 tntia, kone Boeing 757) vieressäni istui englantilainen schoolmaster Ken Hunter, joka piti Bushia ja Iso-Arnoldia pellenä!  Hän kertoi olleensa  sotimassa   japseja vastaan lentotukialuksella Tyynellä merellä toisessa maailmansodassa.

Oli jo perjantai-ilta klo 18.00 aikaa, kun kone laskeutui Phoenixin Sky Harbouriin ja vastassa olivat Jari ja hänen tyttöystävänsä Saija. Olin tavannut Jarin 35 vuotta sitten ja taas nähtiin. Sitten kamat autoon ja majoituimme Jarin    haussiin Chandlerin ”pikkukaupunkiin” Phoenixin kupeessa. Ilta oli lämmin ja ilma tuntui kuivalta, kosteus vain n. 20-30 %. Suur-Phoenixin alueella asuu n. 5,5 milj ihmistä joista Chandlerissa 200 000. Kävime pienellä iltapalalla ja aloimme suunnitella tarkemmin seuraavan viikon ohjelmaa.

Lauantaina vuokrasin auton koko lomamme ajaksi, ei Amerikassa pärjää ilman autoa, yhtään bussia emme nähneet mutta school-busseja kylläkin. Seuraavana aamuna nousin ennen aurinkoa ja kuvasin eka katukuvat. Oli hiljaista ja kaunista. Vastaan tuli muutama ihminen ja he tervehtivät ystävällisesti vierastakin henkilöä; erikoista. Päivällä aloin opetella ajamista (USA:ssa tarvitaan kansainvälinen ajokortti) ja se sujui mukavasti. Pari kolme erilaista sääntöä kun muistaa niin kyllä maalaistollokin pärjää; liikennettä on valtavasti ja mukana on pysyttävä, muuten ne ajaa perään.

Maanantaina lähdimme pohjoiseen ja ensimmäinen etappi oli Flagstaff ja siellä majoituimme hotelliin. Seuraavana aamuna tiistaina 14.10 matka jatkui kohti pohjoista tavoitteena Crand Canyon. Maasto on vaihtelevaa ja nousee koko matkan,  Eija-rouva kuvasi still-kuvia ja niitä on mukana tässä tarinassa. Kanjoni on uskomattoman hieno, kuvat kertoo enemmän kuin miljoona sanaa. Sää oli aurinkoinen mutta kylmä vaikka Chanldlerista lähtiessä lämmintä oli +28 C.

Kuvasin matkan aikana yhteensä n. 7 tuntia videofilmiä, joka odottaa editointia. Haastattelin matkalla muutamaa paikallistakin, he kertoivat kameralle mielellään mielenkiintoisia asioita. Presidentin vaali oli mediassa paljon esillä ja tietysti loppukuun halloween-juhla. Ensimmäinen viikko kului pohjoisen reisulla; Sedona, Prescott, Payson, Gerome, Wickenburg...

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten shoppailun vuoro. Tavara on halpaa, esim. tekstiilit, kengät, elektroniikka ovat sopivia kukkarolle. Ostin cowboy-bootsit ja Stetsonin, of course! Erikoista; Jari suositteli Navajo-koruja ja turkoosikivinen hopeinen karhuntassu pitää poppamiehen mukaan pahat henget kaukana!

Seuraavalla viikolla tavoitteena oli Rooseveltin pato, Globe ja pari-kolme muuta paikkaa. Ajoimme kapeaa hiekkatietä jylhän vuoriston läpi ja rinteillä näkyi autonraatojakin, kaahailu lienee saanut kovan lopun. Loppuviikosta oli tarkoitus käydä Meksikon puolella Nogalesissa mutta paikallisten huumekartellien sota esti reissun.

Matka kotiin sujui omalta kohdaltani mahataudissa, muuten ei valittamista. Erikoista ja suosittelen: lämpö, komeat Arizonan maisemat, navajo-kulttuuri, huono pikaruoka, edullinen hintataso.

PS. Raimo Salo ilmoitti, että hänen "Juoksuhaudan seurakunta" dokumenttinsa esitysaika on muuttunut. Ohjelma esitetään TV 1:llä 17.2.2009 kello 20.00