Isänmaa kutsuu yhteistyöhön

Vuoden 2009 alkua on sävyttänyt epävarmuus meneillään olevan taloudellisen taantuman kestosta ja notkahduksen syvyydestä.

Turhaa paniikkia on vältettävä lietsomasta, mutta tosiasiat on rehellisesti tunnustettava. Kuopassa ollaan eikä vielä edes pohjassa asti 

Sosialidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen varoitteli tulevasta taantumasta jo vuoden 2008 kesällä ja kehotti hallitusta ottamaan sen politiikassaan huomioon. Vielä tuolloin valtiovarainministeri Katainen (kok) totesi Suomen haasteiden olevan aivan muualla kuin suhdannetaantuman torjunnassa. Kuntaministeri Kiviniemi (kesk) puolestaan kuittasi asian pelotteluna. 

Syksyn ja alkutalven 2008 aikana sosialidemokraatit ehtivät tarjota päähallituspuolueille pariinkin otteeseen yhteistyön kättä. Tarjoukseen ei tartuttu vaikka maata rakentavassa historiassa hallitus-oppositio asetelma on sivuutettu isänmaata uhkaavien kriisien aikana. Porvarihallituksen talous-, työllisyys- ja veropolitiikan linjaukset pysyivät vuoden 2009 budjetin valmistelussa tiukan ideologisina. Vasta pakon edessä hallitus on luopumassa vaarallisesta yhteiskunnalliset näkökulmat sivuuttavasta linjastaan. Politiikkaa onkin tehtävä ajassa. 

Työllisyydestä huolehtiminen on aina tärkeää, mutta nykyisessä suhdannetilanteessa sen tärkeys korostuu. Kaikki keinot työllisyyden turvaamiseksi on otettava politiikan työkalupakista käyttöön. Tarvitaan kotimaista kysyntää lisääviä pieni- ja keskituloisten ostovoimaa parantavia veroratkaisuja, rakentamisen erilaisia tukimuotoja, koulutusta, infrahankkeiden aikaistamista ja työllistävää työvoimapolitiikkaa. Jos työllisyyden ylläpitämisessä epäonnistutaan, romahtaa myöskin kuntatalouden pohja ja siten kuntien kyky rahoittaa peruspalvelut. Riippumatta elvytyksen onnistumisesta useiden kuntien taloustilanne tulee olemaan erittäin vaikea vuonna 2010. Kyse on sukelluksen syvyydestä.

Kuntien järjestämisvastuulla olevien hyvinvointipalvelujen kestävän rahoituspohjan rapautuminen ja kuntalaisten piiloverotus on seuraus jääräpäisesti harjoitetusta poliittisesta opista. Talouspolitiikassaan hallitus on luottanut laajaan verohuojennusten linjaan, jonka on toivottu taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymisen kautta tuovan lisärahaa kuntien kirstuun. Harjoitettu politiikka ei ole turvannut palveluita ja kuntatalouden vakaata kehitystä. Selviytyäkseen lakisääteisistä velvoitteistaan monet kunnat ovat olleet pakotettuja korottamaan veroja, maksuja ja taksoja kuluvalle vuodelle. Tämä osoittaa hallituksen harjoittaman politiikan onttouden.

Maksuin ja taksoin tapahtuva piiloverotus kiristää pieni- ja keskituloisten verotusta suhteessa suurituloisiin. Periaatteellinen ongelma on siinä, että verotuksen ytimessä oleva oikeudenmukaisuuden periaate ja verotuksen läpinäkyvyyden vaatimus eivät näin toteudu. Myös eriarvoisuus palvelujen saatavuudessa ja laadussa lisääntyy kun tehokkuuden lisäämisen nimissä nurkkaan ahdistetut kunnat on pakotettu ulkoistamaan ja yksityistämään palvelujaan. Lääkärifirmojen nuorten omistajien muhkeiden pääomatulojen perusteella palvelumarkkinat osoittavat luovansa kannattavaa liiketoimintaa. Senttiäkään näistä pääomatuloista ei kuitenkaan valu kunnille. 

Suomi on pieni, avoin kansantalous suuressa globaalissa toimintaympäristössä. Asema on ollut eduksi Suomen talouden kehitykselle 1990-luvun laman jälkeen. Viimeistään nyt tulevan laman kynnyksellä on kuitenkin asetettava kysymys siitä kuinka avoimeksi maailmantalouden heilahduksille me voimme hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoituksen tulevaisuudessa jättää.  

Hallituspuolueiden ja elinkeinoelämän etujärjestöjen olisi aika vihdoin havahtua isänmaan kutsuun. Suomi tarvitsee vakaan kehityksen turvaamiseksi kansallisen yhteiskuntasopimuksen, jonka rakentaminen käynnistetään yhteistyössä poliittisten puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tehokkaimmat lääkkeet katastrofin välttämiseksi varmasti löytyvät kun asioista päästään avoimeen ja luottamukselliseen vuoropuheluun eri osapuolten välillä. Luottamusta ei lisää puheet palkanalennuksista tai muut ostovoimaa heikentävät talouspoliittiset raipat. Tarvitaan työllisyyttä, ostovoimaa ja kotimaista kulutusta lisäävää politiikkaa, sekä oikeudenmukaisia veroratkaisuja.

Reijo Laitinen
kansanedustaja (sd.)
reijo.laitinen@eduskunta.fi