Katso lisäkuvat

Pirkko - äiti ja mummu ja isomummu täytti 75-vuotta 06.02.2009, ONNEA!

Pirkko-Liisa Näreaho (os Pölkki), Syntyi 1934 helmikuun 6 päivänä, Pölkissä, Jukantuvan kammarissa Sulo Ja Olga Pölkin toiseksi tyttäreksi.

Muut sisarukset olivat vanhempi sisko Irja ja pikkuveli Sakari.
Lapsuus kului kotitöissä, marjassa ja paimenessa, kuten monilla muillakin maatiloilla. Koulu käytiin Pölkin koulussa, vain sota-aikana koulu oli muussa käytössä, ja oppia saatiin kiertokoulun tyyliin eri taloissa.

Äidin kädentaidot on saatu syntymälahjana.
Hän kävi nuorena neitinä ompelijan kurssit Suolahdessa. Pian hän loi ompelutöitä taidokkaasti itselleen ja muillekin: Mekkoja, Hameita ja Puseroita. Voi noita ihastuksia.!
Tuli aika jolloin piti tehdä omaa kotia.

Lummelammilta löytyi sulhasmies Niilo ja sukunimi muuttui 6.6.1953 Näreahoksi. Ostettiin oma koti Suokannasta ”Niemestä”, jonne syntyi tytöt, Helinä ja 3v. kuluttua tytär Erja - Hannele. Hänet kuitenkin kutsuttiin taivaan kotiin jo syntymässään. Myöhemmin 3v kuluttua syntyi poika Jouni.

Välillä v. 1962 käytiin asumassa Ruotsissakin, mutta kotisuomi kutsui väkevästi. Vuoden Tukholman mutkan jälkeen Pirkko ja Niilo tulivat Niemeen takaisin muuttokuorman kanssa. Hankittiin uusi koti Suokannasta Koskirinteentieltä. Nyt työ oli mielekästä, eikä äidin tarvinnut jäädä yksin viikoiksi kotiin kuten Niemessä, koska isän oli pakko olla savotoilla.
Muuton jälkeen syntyi poika Juha ja vielä ”iltatähti” Sirpa. Tuolloin elettiin jo traktoriaikaa: ”On muitakin koneita kuin hohtimet sanoi entinen kengittäjä”

Maatalon elämä jatkui. Lapset kasvoivat ja lähtivät maailman tuuliin. Maitotilasta tehtiin lihatila, ja loppujen lopuksi päätettiin luopua karjasta. Tuohon aikaan isä Niilo sai ensimmäiset sydänkohtauksensa, ainakin virallisesti. Pirkon terveys oli myös selkäkipujen takia heikkenemässä. Mikä osaltaan auttoi päätöksen teossa.

Mieli on ollut aina äidillämme kuitenkin luottavainen ja iloinen. Kaikkea mahdollista tointa ja puuhaa on ollut ja vauhti tuntui meistä lapsista välillä niin kovalta että ei meinannut mukana pysyä.

Nyttemmin on lonkat leikattu 4 kertaa ja polvi kerran. Näin on saatu kivut helpottumaan. Mummolla on vieläkin aina jotain työn alla; ellei sukkia kudota niin voisihan sitä kutoa vaikka poppanoita, ehkäpä kesemmällä! Niin ja pajutyötkin ovat vielä vähän vaiheessa.

Viime vuodet ovat olleet Äidillemme suuren painostavan huolen aikaa, koska Isä sairastui vakavasti. Äitimme hoiti isäämme kotona. Kun puolison vaikeat sairaudet vievät voimat potilaalta, on siinä avustamisessa, omaishoitajalla, nuorellakin tekemistä. Mutta äitimme uhrasi oman aikansa isämme huolenpitoon 73 vuotiaan!

Lääkäreiden ja sairaanhoitajien suuren tunnustuksen hän sai palkakseen keskussairaalassa. Siellä isämme on hyvässä hoidossa. He ihmettelivät kuinka äitimme on jaksanut? Kuinka suuren työn hän on tehnyt auttaessaan isäämme.

Nöyryydellä, ja antamalla enemmän kuin pyytää, peräänantamattomuudella, voimme me muut sanoa.
Paras äitimme, mummumme ja isomummumme täytti arvokkaat 75 v kotonaan Suokannassa jossa olimme häntä tervehtimässä!

ÄIDILLE:
Aina hän nousta jaksaa  
Pyyhkii kyyneleet, lohduttaa!
Auttaa niin vain kuin voi.
Anteeksi hän antaa huolta kantaa.
Äitimme paras päällä maan!
Niilo, Helinä, Jouni, Juha ja Sirpa perheineen