Kouluruoka ei ole pelkkää vatsan täytettä

Kiristynyt kuntatalous on saanut monet kunnat hakemaan säästöjä myös opetustoimesta.

Usein potentiaalisena säästökohteena esiin nousee kouluruokailu. Kyyjärvellä tilanne on toinen, leikkauksiin ei ole tarvetta. Esillä on ollut jopa ylimääräisten panostusten tekeminen kouluruokaan.

Kouluruoka onkin paljon muutakin kuin pelkkä kuluerä kunnan budjetissa. Se on osa opetussuunnitelmaa, ja yksi tärkeä tekijä suomalaisnuorten hyvien oppimistulosten taustalla.

Ruokatunti tuo tervetulleen tauon koulupäivään. Terveellinen, täysipainoinen ateria pitää vireystilaa yllä, auttaa jaksamaan ja edistää näin oppimista. Ruokailu on monelle koulupäivän kohokohta

Kouluruokailun rooli on vuosikymmenten aikana muuttunut. Kun maksuton kouluruokailu tuotiin kouluihin 60 vuotta sitten, ongelmana oli ennen muuta sotien jälkeisen Suomen lasten aliravitsemus. Jotta lapset ylipäätään olisivat voineet oppia, heidän vatsoihinsa oli saatava täytettä.

Tänä päivä tilanne on toinen. Lapset kärsivät enenevässä määrin epäterveellisten ruokatottumusten, liiallisen rasvan ja sokerin tuomasta ylipainosta. Nykyään kouluruokailun yksi tärkeä tavoite on ohjata lapsia ja nuoria terveellisten ruokatottumusten pariin.

Ravitsemuksellisiin tavoitteisiin yhdistyy samalla tapakasvatus. Suositusten mukainen kouluruokailu on ohjattu tilaisuus, missä myös koulun aikuiset ruokailevat yhdessä lasten kanssa.

Huoliakin on. Opetushallituksen ja Stakesin tutkimus peruskoulun 7.-9. luokkalaisten ruokailutottumuksista kertoo, että vain vajaassa kymmenesosassa kouluista ateriointiin käytettiin keskimäärin puoli tuntia tai enemmän. Joka kolmannessa koulussa oppilaat söivät lounaansa noin 15 minuutissa.

Harmillista kyllä, vain reilu kymmenesosa syö kouluaterian kaikki osat ja 6 % ei syö kouluateriaa lainkaan. Suurin osa ylempien vuosiluokkien oppilaista syö pääruokaa, mutta maitoa/piimää tai leipää tai salaattia syö vain puolet oppilaista.

Keskimäärin kouluruokailuun käytetään vuodessa 465 euroa per oppilas. Kuntien välinen hintahaitari vaihtelee suuresti, sillä edullisimmillaan kouluruokailu vuonna 2007 tuotettiin 1,46 eurolla päivässä per oppilas, kun taas pienissä saaristokunnissa kustannustaso nousi yli 7 euroon aterialta.

Hintaerot eivät kerro pelkästään laadusta, vaan myös paikallisista olosuhteista ja toimintatavoista.

Maksuton kouluruokailu on yksi niistä sosiaalisista innovaatioista, jotka Suomen koulujärjestelmässä herättävät kansainvälistä kiinnostusta. Jotta kouluruoka jatkossakin säilyisi arvostettuna osana koulupäivää, tulisi niin oppilaat kuin koditkin ottaa nykyistä tiiviimmin mukaan kouluruokailun suunnitteluun.

Henna Virkkunen
opetusministeri