Katso lisäkuvat

Pyöräillen Ruotsiin ja takaisin

Vuorotteluvapaalla voi toteuttaa asioita, joita on suunnitellut vuosia. Minä pyöräilin Ruotsiin.

Aiemmin 1990-luvun alussa olimme tehneet emännän kanssa pyöräretket Ahvenanmaalle ja Gotlantiin. Kyseiset paikat soveltuvat hyvin noin viikon kestäviin pyöräretkiin. Molemmissa maasto ja tiestö soveltuvat hyvin polkupyöräilyyn ja kattava palveluverkosto takaa yöpymisen ja ruokahuollon onnistumisen. Lisäksi molemmissa paikoissa on paljon nähtävää uteliaalle turistille.

Valmistautuminen

Pitempi retki vaatii jonkin verran valmistautumista. Olin hankkinut 1983 opistoon Joensuuhun mennessäni kymmenvaihteisen Tunturi retkeilypyörän, joka on palvellut hyvin niin lenkkeilyssä, kuin retkillä ja työmatkoillakin. Pyörässäni on kilpapyöristä tuttu pukinsarvinen ohjaustanko, joka mahdollistaa hyvän ajoasennon vauhdikkaampaan menoonkin. Lisäksi olen asentanut siihen juomapullolle telineen ja matka/nopeusmittarin. Pyöräilylaukut ovat olleet käytössä retkillä ja ostoksilla. Kapearenkainen pyörä rullaa hyvin asvaltilla ja kohtalaisesti myös hyväkuntoisella hiekkatiellä. Pyörän ikä oli riskitekijä pitemmällä turneella, mutta uskoin sen kestävän vielä ainakin tämän matkan.

Olin toki pitkin kesää tutkinut uusia malleja ja mielenkiintoiselta vaikutti pyöräilymaailman uutuus eli sähköavusteinen polkupyörä. Sähköavusteisessa polkupyörässä on pieni sähkömoottori ja ladattava akku, joka mahdollistaa noin 50 - 70 kilometrin lenkin moottorin avustamana. Sähköavusteisuus toteutuu vain polkemalla ja enintään 25 km/h. Se onkin hyvä apu ylämäkiin ja vastatuuleen, jolloin kyseisen nopeuden ylläpito vie melkoisesti voimia. Kun apua ei tarvita voi akkua säästää ja kytkeä avustuksen pois, jolloin pyörä toimii kuten mikä tahansa pyörä. Sähköavusteisia pyörämerkkejä on paljon ja hinnat vaihtelevat 500 – 2000 € välillä. Eri merkkien välillä on suuria laadullisia eroja, jota hintahaarukkakin viestii. Tekniikan Maailmassa oli kesällä testiajo muutamasta mallista.

Koeajoin Helkaman mallin Perhossa Möttösen Talouskaupassa, jossa kerrottiin, että niitä oli jonkin verran myytykin. Pyörä toimi, niin kuin oli mainostettukin, mutta kyseinen naisten malli ei sytyttänyt kauppiaan erinomaisesta tarjouksesta huolimatta. Maukosen Teuvo kertoi Tunturin sähköpyöriä menneen viime kesänä jonkin verran kaupaksi ja hyvää palautetta tulleen. Todennäköisesti seuraava pyöräni on sähköavusteinen ja retket voivat venyä viikkoa pitemmiksi.

Kun olin hankkinut pyöräilyhousut, -takin ja –käsineet, kypärä oli jo ennestään, niin varusteiden osalta olin valmis matkaan. Pitempi matka kuitenkin vaatii myös kohtuullista kuntoa, jota hankin noin kuukauden ajan lenkkimatkaa pidentämällä. Noin 500 kilometrin jälkeen olin ajanut jo useita 50 – 100 kilometrin lenkkejä ja tuntui, ettei palautumisongelmia ollut. Kuten tunnettua pyöräillessä satula on päin peräpeiliä. Satulaan tottuminen onkin tärkeää ja hyvät pyöräilyhousut auttavat siinä paljon.

Matkaan

Kun aloin olla valmis matkaan ja syyskuun puolivälissä sääkin oli vielä kohtuullinen, päätin lähteä viikon retkelle Ruotsiin. Tutkin netissä erilaisia reittivaihtoehtoja. Cykelfrämjandet järjestön sivuilla oli paljon tietoa pyöräilystä Ruotsissa. Pääosa laadukkaimmista pyöräilyreiteistä on Etelä-Ruotsissa, mutta Ruotsin itärannikolla kulkee Ystad – Haaparanta reitti, joka on noin 2500 km. Kyseinen reitti on luokituksen mukaan huonoin, mutta sijaintinsa vuoksi valitsin sen osaksi retkeäni.

Niinpä keskiviikkona 16.syyskuuta pojan lähdettyä kouluun pakkasin reppuun tarvikkeet viikon retkelle ja lähdin ennen puolta päivää kohti Vaasaa. Matkaa oli noin parisataa kilometriä ja tarkoitus oli yöpyä Rantasipi hotellissa ja jatkaa aamulla lautalla Uumajaan. Puolen päivän maissa olin Kyyjärvellä ja söin lounaan ST1:llä sekä piipahdin työpaikallani. Kahvitauolle ehdin Alajärven Hoiskonporttiin, jossa pidin puolisen tuntia sadetta. Kauhajärven levähdyspaikalla söin suklaapatukan ja tutkin Kauhajärven infotaulua, joka kertoi, että kylällä oli paljon mattoteollisuutta. Lapuaa lähestyessäni taivas synkkeni ja vajaa kymmenen kilometriä ennen Lapuaa koko matkan vaivannut vastatuuli voimistui sekä taivas aukeni ja kasteli minut läpimäräksi. Tavoitteeni, illaksi Vaasaan, koki kolauksen. Lapualla etsin uimahallin, jossa uin ja saunoin sekä vaihdoin kuivat vaatteet. Sade taukosi sillä aikaa ja kävin Pizzeria Elmassa syömässä riisikebabin sekä latasin kännykän akun.

Päätin jatkaa matkaa Lapualta, koska aamulla lähtevään lauttaan olisi muutoin ollut vaikea ehtiä. Kuntien fuusioiden takia tulinkin seuraavaksi Seinäjoelle, johon Ylistaro oli vuoden vaihteessa Nurmon kanssa liittynyt. Ilta pimeni, mutta Ylistarosta eteenpäin tiet olivat tasaisia ja pääasiassa pyörätiestö oli hyvä samoin kuin katuvalaistus. Saavuin hiukan ennen puoltayötä 217 kilometrin ja kymmenen tunnin taivalluksen jälkeen Vaasaan ja kävin vielä iltapalalla Pizzeria Kebab Noorassa sekä majoituin hotelli Tropiclandiaan.

Lautalla Ruotsiin

Kylpylä oli remontissa ja hyvän aamupalan lisäksi ei aamu-uinti onnistunut. Niinpä jatkoin satamaan ja RG-line:n terminaaliin, jossa nousin lautalle hiukan ennen kello yhdeksää. Matka Uumajaan maksoi 60 € ja pyörästä laskutettiin 6 €. Lautta oli matkustajien mukaan aiemmin ennen RG:lle siirtymistään seilannut Englannin kanaalissa ja oli asiallinen. Söin lautalla lounaan yhdessä lukuisten rekkakuskien ja Ruotsiin matkustaneiden perheiden kanssa.

Laiva saapui Uumajaan yhden jälkeen ja satamasta kaupunkiin oli reilut kymmenen kilometriä, jotka voimakkaan vastatuuleen ja ylämäkivoittoisen ja lukuisten tietöiden sävyttämään reitin takia olivat melko työläät. Uumajassa etsin kaupungin keskustan, jossa oli pitkä kävelykatu ja info-pisteen. Sieltä ostin kartan/matkaoppaan Cykelspåret längs ostkusten, jonka avulla ajattelin jatkaa etelään päin.

Nostin pankkiautomaatista pari tuhatta kruunua matkakassaksi ja suuntasin Hörneforsiin, jossa aioin tankata hiukan. Reitti kulki vanhaa päällystettyä ja rauhallista tietä melko harvaan asuttujen metsien läpi ja maasto oli vaihtelevaa. Parin tunnin pyöräilyn jälkeen saavuin vanhalle kunnantalolle, jonka pihassa oli jalkapalloilijan patsas. Pelaaja oli Gunnar Nordahl, joka oli olympiavoittaja vuoden 1948 kisoista Lontoossa ja menestynyt ammattilaispelaaja AC Milanissa ja AS Romassa.

Hörnefors oli 1700-luvulla merkittävä teollisuuspaikkakunta rautaruukkineen ja myöhemmin siellä oli myös paperitehdas. Nykyisin Hörnefors on Uumajan kaupungin osa. Siellä on myös Suomen sodasta kuuluisan everstiluutnantti Dunckerin muistomerkki. Etsin jonkin aikaa ruokapaikkaa ja söin pannupihvin Vägkrogenissa E4:n varrella. Paikka näytti olevan rekkakuskien suosiossa ja osa kuskeista kuului puhuvan suomea. Ruoka juomineen oli 80 Kr.

Illan jo hämärtyessä suuntasin valtatietä pitkin Nordmalingiin, jossa oli 1635 vuodelta oleva Levar hotelli. Onnekseni, kesäsesongin mentyä, sain huoneen. Levar hotelli kuului vanhaan kestikievari verkostoon (gästgiverier) ja henkäili historiaa. Mm kuningas Karl XI oli yöpynyt siellä. Yöpyminen aamupaloineen yhdenhengen huoneessa, jossa oli yhteinen suihku ja WC maksoi 445 Kr. Muuten arvonlisävero näyttää majoituksessa oleva 12 % Ruotsissa ja Suomessa 8 %.

Kohti Högakustenia

Levätyn yön ja erinomaisen aamupalan jälkeen matka jatkui Gideån ruukin kautta Örnsöldsvikiin. Aamulla pysähdyn vielä kuvaamaan vanhaa kirkkotapulia, joka oli kirkkomuseon lähellä. Ajoin reitin mukaisesti Olofsforsin ruukin ohitse maalaismaisemassa kiemurtelevia teitä pitkin Västerbottenin läänistä Västernorlandsin lääniin ja käännyin Gideå ruukkiin johtavalle reitille, jossa olikin melkoisia ylämäkiä. Pyörän kaikki 10 vaihdetta olivat tarpeen. Noin 10 kilometriä oli metsäautotietä, jota oli hankala ajaa. Ajattekin kahvitella ruukissa, mutta näin syksyllä siellä ei ollut siihen mahdollisuutta ja suuntasin Gideån kylään, jossa oli ICA:n lähikauppa ja sain ostettua välipalaa. Kysäisin paikalliselta kahvilaa, mutta hän sanoi että lähin olisi noin 30 kilometrin päässä Husumissa. Kesäaikaan kylällä oli kyllä kahvilatoimintaa, mutta muuten palvelut syrjäkylällä olivat hänen mukaansa vähentyneet.

Niinpä jatkoin kohti Örnsköldvikia, jonne saavuin hiukan puolen päivän jälkeen. Ajoin hiukan eri reittiä, kuin oppaassani oli ohjattu, mutta näin oikaisin noin 30 kilometriä. Uusi reitin valinta ojasi minut moottoritien alkuun ja jouduin etsimään soveliaamman tien jotta pääsin Örnsöldvikiin, joka on keskikokoinen saha- ja paperiteollisuuskaupunki. Hyppyrimäen alla olevassa risteyksessä päätin ruokailla ja menin paikalliseen huoltoaseman ravintolaan lounaalle. Wienin leikkeen jälkeen olin valmis jatkamaan, mutta pieni sadekuuro pidätteli hiukan lähtöäni. Samalla tutkin pyörääni, jonka takapyörän laakeri oli alkanut oireilla. Ostin huoltoasemalta öljyä ja rasvasin laakerit ja ketjun.

Huollon ja sateen jälkeen suuntasin Bjästaan, mutta kartan 1:250000 mittakaava teki tepposet ja huonon reittimerkkauksen takia käännyin risteyksestä väärin ja tein noin 16 kilometrin koukkauksen ennen kuin löysin takaisin reitille. Matka reitillä jatkui vauhdikkaita alamäkiä ja uuvuttavia ylämäkiä kelatessa. Saavuin kuitenkin Bjästaan noin neljän jälkeen ja kävin kahvilla. Perjantai illan kunniaksi paikassa oli paljon veikkaajia. Muuten paikka vaikutti  taantuvalta taajamalta jossa oli näyttävä vanha kirkko.

Yöpaikkaa ajattelin hakea Dockstasta ja sinne suuntasin valtatie E4 pitkin. Alkumatka oli pitkää nousua, olinhan tullut jylhälle Höga Kustenin alueelle ja Dockstaan olikin sitten yli 5 kilometrin erittäin vauhdikas lasku. Ennen alamäkeä tankkasin suklaata ja juttelin rekkakuskin kanssa joka oli viemässä ratatyökonetta Sundsvalliin. Jälkeenpäin harmittelin, kun en liftannut Sundsvalliin hänen kyydissään, koska takapyörän laakeri haittasi jonkin verran matkan tekoa. Illan hämärtyessä siis laskeuduin 45 – 50 km/h vauhtia ja rekkakuskin ohjeiden mukaan käännyin vasemmalla olevaan majataloon, jossa ei kuitenkaan ollut ketään paikalla ja soitin ovessa oleviin numeroihin, joihin ei kuitenkaan vastattu. Lähdin sitten etsimään kylältä yöpaikkaa ja löysin hotellin johon avaimen hain huoltoaseman baarista, josta sain myös aamupalan.

Yhden hengen huone aamupalalla oli 425 Kr ja yövyin siellä yhdessä Pohjois-Ruotsista palaavan eläkeläispariskunnan kanssa. He olivat kotoisin Torniojoki laaksosta ja kertoivat, että edellisenä yönä oli Haaparannassa ollut ensimmäinen pakkasyö. Högä Kustenissa ei yöpakkasia vielä ollut. Kertoivat keränneensä kovasti puolukoita ja että karhuja on alueella melkoisesti. Vaimo oli tehnyt nuorempana pitkiä pyöräretkiä. He muistelivat, että vuosia sitten oli järjestetty pitkään pyöräilykilpailua seuraamaani reittiä pitkin pyörillä, joissa ei ollut vaihteita ja kisaa oli hallinnut melko vanha tervaskanto, joka oli ajanut pitkiä päivämatkoja.

Pariskunta seurasi Ruotsin Idolsia ja toista kisailusarjaa, johon osallistui maan turhimpia julkkiksia – eli erot Suomen ja Ruotsin välillä näyttivät olevan melko pieniä, ainakin siinä miten ihmiset elävät. Pyöräillessä olin huomannut tilojen olevan saman tyyppisiä kuin pohjoisessa Keski-Suomessa ja tyhjiä sekä myynnissä olevia taloja oli runsaasti. Maitotiloja oli jonkin verran ja näytti, että ne olivat investoineet ja EU-kokoa. Lisäksi oli paljon peltoheittoja, jotka puskivat rikkaruohoa ja väestö näytti olevan voimakkaasti ikääntymässä. Kaupunkien laitamilla manella tilalla oli hevosia, joita nuoret tytöt hoitivat.

Sundsvalliin

Aamulla palautin huoneen avaimen huoltoasemalle, koska baari aukesi vasta kymmeneltä lauantaisin ja söin siellä aamupalan. Jatkoin matkaani jylhissä maisemissa. Mäet nousivat jyrkkinä merestä aina yli 300 metrin korkeuteen ja laaksoissa virtasi vuolaita jokia. Päivän tavoitteenani oli Sundsvall. Parikymmentä kilometriä poljettuani ohitin sahan ja puutalotehtaan. Aamupäivän tavoitteena oli ehtiä Högä Kustenin suurelle sillalle (Högakustenbro). Pilvipoutaisessa säässä matka taittui valtatietä pitkin joutuisasti ja jo kaukaa alkoivat yli 180 metriin kohoavat riippusillan pilarit siintää horisontissa. 1800 metrinen silta ylittää merenlahden yli 40 metrin korkeudessa ja siltä avautuu hieno näköala paikalliseen merimaisemaan.

Ajattelin kahvitella Utansjössa, mutta paikallinen vierasmaja oli kiinni ja jatkoin matkaa Ålandsbrohon, jossa lounastin paikallisessa Sibylla pikaruokalassa. Tämä ketju näyttää kattavan koko Ruotsin. Riisikebab juomalla maksoi 50 kr ja kahvi jäätelön kanssa 15 kr. Moms eli arvonlisävero oli 12 %. Matka jatkui vanhaa tietä pitkin Härnosandiin, jota kutsutaan pohjolan Ateenaksi. Sieltä suuntana oli ensin Timrå. Ennen saapumistani sinne pistäydyin kahvilla syksyn hiljentämällä camping-alueella ja otin Timrån kartan, jotta pääsisin sujuvasti kaupungin läpi. Timråssa olikin erinomaiset pyöräilyreitit ja liikkuminen oli sujuvaa.

Timrå on Sundsvallissa kiinni ja kohta olinkin päivän päämäärässäni. Sundsvallissa jätin pyöräni linja-autoasemalle ja läksin kävelemään ja tutkimaan ympäristöä. Löysin hotelleita ja kävin satamassa tutkimassa, lähteekö siltä lauttoja Suomeen. Koska satamassa, paikallisen Casinon edessä oli vain vierasvenesatama, niin päättelin, että sunnuntaina matkaa olisi jatkettava junalla. Kävin juna-asemalla selvittämässä aikataulut ja päätin lähteä kymmenen junalla. Majoittauduin Baltic hotelliin, jossa huone aamiaisella maksoi 799 kr. Huone oli paras matkallani ja pesin siellä pyykkiä ja kävin syömässä talon pastan ja join lasin viiniä.

Bussilla ja junalla Tukholmaan

Aamulla runsaan aamiaisen jälkeen suuntasin rautatieasemalle, joka oli remontissa ja aioin ostaa liput, mutta lipunmyynti ei ollut auki, enkä voinut ostaa lippua automaatista, koska minulla oli pyörä mukanani. Ilmoitustauluilta selvisi, että junavuoro olisi korvattu bussilla ja siirryin aseman takapihalle, josta lähtikin korvaava bussi Gävleen. Auttavainen kuljettaja avusti pyöräni kyytiin ja matka eteni joutuisasti Hudiksvallin kautta Gävleen.

Gävlessä kävin kysymässä junalippua avoinna olevasta lippujen myynnistä. Asiakaspalvelija kertoi, että seuraava paikallisjuna, jossa voi kuljettaa polkupyörän, lähtisi hiukan ennen kolmea. Lippu tulisi ostaa junasta. Kävin kiertelemässä Gävlen keskustaa ja ostin apteekista nilkkatuet, koska akillekset olivat kipeytyneet ajoviimasta ja ajattelin, että ne auttaisivat matkan jatkuessa. Ruotsissakin näyttivät kanttarellit kasvaneen hyvin ja paikallisella torilla oli niitä myytävänä. Myös linja-autossa eräs matkustaja kertoi kovaan ääneen puhelimeensa mahtavasta kanttarellisaaliistaan.

Ehdin junaan ajoissa ja auttavainen konduktööri ojasi paikkaan, johon pyörän sai kätevästi kiinni. Gävlestä Tukholmaan maksoi pyörän kanssa 205 kr pyörän kanssa. Junaa oli vaihdettava kahdesti.

Tukholmasta laivalla Turkuun

Tukholmassa oli lämmin sunnuntaipäivä ja ihmiset ottivat rannalla aurinkoa. Etsin sataman ja ostin laivalipun Turkuun. Laivalippu Turkuun M/S Amorellalla maksoi 340 kr ja polkupyörä 36 kr. Ennen laivan lähtöä ehdin ajella vajaat kaksi tuntia ympäri Tukholmaa. Tukholma on erittäin pyöräily-ystävällinen kaupunki.

Laivalle jonotin yhdessä puolalaisten opiskelijoiden kanssa. He olivat tulleet kaupunkiin aamulla ja kierrelleet päivän katselemassa nähtävyyksiä. He kertoivat viihtyvänsä hyvin Turussa ja kutsuivat tutustumaan Puolaan.

Laivalla kävin syömässä ravintolassa, jossa maksetaan ruuasta painon mukaan. Oluen kanssa ruoka maksoi hiukan yli 10 €, mutta buffet pöydästä olisi saanut syödä noin 25 €:lla mielin määrin. Siitä olisi tullut kuitenkin ähky, joten riittävästi syöneenä siirryin hyttiini, johon oli tullut kaksi muutakin matkustajaa.

Toinen oli umpiruotsalainen ja toinen suomalais-venäläis-bulgaarialainen liikemies, jonka kanssa keskustelimme tuntitolkulla EU:n laajenemisesta ja sen uusista valtioista, joiden potentiaalia kaupassa ei hänen mukaansa ole Suomessa hyödynnetty juuri yhtään. Hän kertoi, että esimerkiksi puu/hirsitalot ovat siellä luksusta pitkän betonirakentamisen kauden jälkeen. Toisaalta Bulgaria on viinin tuotannossa melkoinen tekijä, vaikka sitä ei Alkon hyllyiltä huomaa. Bulgarian perinteiset kauppakumppanit ovat Saksa ja Kreikka. Hän kertoi myös rakentamisen Sunny Beachilla olleen viime aikoina vilkasta ja sen ohittaneen Golden Beachin, joka oli 2000-luvun alussa selkeästi enemmän esillä.

Hän oli työskennellyt pitkään myös Venäjän öljy-busineksessa ja kertoi mielenkiintoisista kytköksistä sen ja USA:n valtaapitävien välillä. Hän oli aamulla menossa tutustumaan suomalaiseen vedenpuhdistus innovaatioon Turussa. Puhtaasta vedestä on kysyntää myös Bulgariassa.

Aamulla kävin Tax Freessä ostamassa tuliaisia ja heti laivan rantauduttua lähdin Turkuun etsimään pyöräkorjaamoa. Kävin ensin syömässä aamupalan pienessä lounasbaarissa ja sitten etsin Info-pisteen, josta otin pyöräilykarttoja sekä tutkin puhelinluettelosta potentiaalisia pyöräkorjaamoja. Aivan lähellä Hämeenkadulla olikin korjaamo, joka aukesi klo 10. Korjaaja tutki pyörän ja kertoi, että remontti tekisi 120 €, mutta hän suositteli, että ostaisin uuden pyörän, koska pyöräilen sen verran paljon. Korjauskin olisi kestänyt parin päivän päähän. Niinpä päätin nilkuttaa vanhalla pyörälläni kotiin.

Loppukiri kotiin

Katsoin, että Euraan päin on pitkälti pyöräteitä, enkä ollut koskaan käynyt Eurassa, joten lähdin polkemaan sinne päin. Yläneellä pidin lounastauon ja tutustuin pieneen satakuntalaiseen pitäjään kiertämällä lenkin keskustan kautta. Yläneeltä jatkoin Säkylään kahville ja sitten illaksi Euraan. Eurassa etsin jonkin aikaa linja-autoasemaa. Löydettyäni sen, niin vajaan vartin kuluttua läksi vuoro Tampereelle, jossa olin päättänyt yöpyä lankomiehen luona. Kyyti Tampereelle maksoi 22,40 € ja pyörästä meni 4,10 €. Soitin bussista tulevani kyläilemään ja hän neuvoi osoitteen.

Saunottuani ja levättyäni jatkoin aamulla matkaa Tampereelta junalla Jyväskylään. Ennen junaan nousua söin kuitenkin torilla mustaa makkaraa ja puolukkahilloa. Junalippu Jyväskylään maksoi 24,20 € ja pyörästä meni 9 €. Jyväskylässä etsin soveliasta reittiä Kannonkoskelle päin ja pyöräilin lähes ensimmäistä kertaa myötätuuleen koko matkalla. Liikenne nelostiellä on melko vilkasta, mutta kyllä pyöräilijä sinne sekaan mahtui. Ajoin yhtä kyytiä Hietamalle Martin Kievariin lounaalle. Pilvisessä säässä jatkoin Saarijärvelle kahville ja suuntasin viimeiselle etapille Kannonkoskelle niin, että noin 10 kilometriä ennen kotia alkoi tihuttaa vettä. Sade pysyi kuitenkin vähäisenä ja kotiuduin melko kuivana.

Viikko pyöräillessä oli mennyt melko mukavasti ja noin 830 kilometrin sotkemisen jälkeen olo oli hyvä. Pyörä kesti kuin kestikin kotiin asti, mutta uudelle reissulle täytynee hankkia jo uudempi kulkupeli – ehkäpä se sähköavusteinen. Pyöräilyn ja julkisten kulkuneuvojen yhteensovittaminen näyttää toimivan hyvin ja antaa pelivaraa matkasuunnitelmiin. Mielenkiintoista kertomuksia pyöräilystä voit lukea vaikkapa Osmo Soininvaaran kirjasta ”Fillarilla Nizzaan”.