Koulunkäynti muistoja

Kaikkea ei voi muistaa, onko syynä sitten vanhuus. Eikä sitä kaikkea ehkä haluakkaan muistaa..

Onhan siitä jo kulunut reilut 50 vuotta. Aloitin kouluni vuonna 1953.  Veljeni Leo vei minut ensimmäisenä koulupäivänä moottoripyörällä kouluun, jonka jälkeen koulumatka oli kuljettava pyörällä tai jalkaisin, matkaa oli viisi kilometriä. Ollessani vielä alaluokilla kunnasta aloitettiin järjestämään koulukuljetuksia. No Sauna Jallu alkoi ajamaan koulukyytiä Volgalla. Kyyti kesti muutaman kuukauden, koska kunta maksoi vain parikymmentä prosenttia ja loput kustannukset jäi vanhemmille. Eihän ne niitä pystynyt maksamaan pikkumökkien tuloilla.

Minä asuin Saunakylän tien varressa, joten tie oli auki suurimman osan talvea. Olihan se joskus välillä pari kolme viikkoa tukossa, kun tuli oikein kova myräkkä, eikä ne sen ajan aura-autot jaksaneet puhkaista pahimpia tuiskupaikkoja. Joskus aurausapuun saatiin metsäyhtiön katepillari, sillä kyllä tie aukesi, mutta kun pillari puski lumet, tuli paikoin jopa parimetriset lumipenkat, joten seuraavalla kerralla kun tuisku yllätti ja tienuoma täyttyi auraus oli vielä vaikeampi. Niinpä kevättalvisin tie saattoi olla tukossa pitkäänkin.

Minun koulumatka oli viisi kilometriä, mutta esimerkiksi Lummeperäisillä ja Mustikka Sepolla oli pari kilometriä pidempi, joista pari- kolme kilometriä olivat vain polkuja ja nevojen kohdalla oli pitkospuut joten pyörästäkään ei ollut paljon apua.

Koulun aloitettuani koululla oli sähkövalot, kotiini sähkövalot tulivat muistaakseni kun olin toisella luokalla. Oppilaitakin oli Saunakylällä runsaasti, minunkin luokalla alkuvaiheessa 14.

Koulussa oli monia hyvin värikkäitä persoonia, esimerkiksi naapurini Seppo jonka kanssa olin leikkinyt ja rakennellut monenlaisia majoja sun muuta jo ennen kouluaikoja. Seppo otti kouluhommat hyvin lungisti, eikä oikein välittänyt säännöistä ja oli aika rivot jutut toisinaan. Esimerkiksi kerran viikossa oli sellainen tunti, jolla kyseltiin arvoituksia. Sepolla oli joka kerta omat kysymyksensä mansikoista ja seinähirsistä. Arestiahan niistä räpsähti melkein joka kerta.

Olihan Seposta meille mehtäperräisille joskus aika paljon hyötyäkin. Hän kulki jonkin verran hevosella koulussa ja me päästiin siinä kyydissä. Sillä oli sellainen, niin sanottu lootareki, jossa oli aika mukava matkustaa. Pohjalla oli heiniä ja korkeat laidat, että ei tullut kylmäkään. Loppumatkasta tulijoita olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta eihän kaikki millään mahtuneet kyytiin. Olipa joskus pikku nujakoitakin siitä kuka sopii.

Ojalassa oli tyhjä talli, sinne vietiin hevonen päiväksi, loimi vaan selkään ja heinätukko turvan eteen. Kovalla pakkasella sai koululta haaleaa vettä, jota vietiin  hevoselle ruokatunnilla sangollinen. suojakelillä vietiin kylmää vettä.

Terveiset kaikille koulukavereille Kanadaa myöten.
Hannu Mäkelä
Kuva on 1950-luvulta Saunakylän koulusta