Hiilijalanjäljestä

Ratkoessaan ongelmia ihminen ei aina näe kokonaisuuksia. Hiilijalanjälkien laskemiset perustuvat loppujen lopuksi pitkälti arvioon.

Tarkoitushakuisiksikin niitä voi joku ajatella.  Koko ilmastonmuutoksen torjuntakeinot ovat myös media- ja valtapelin ilmenemiä.

Elintarvikkeet aiheuttavat arvioiden mukaan 18 %, asuminen 32 % ja kuljetus 21 % hiilijalanjäljestämme. Siis näin paljon kasvihuonekaasuja toiminnoistamme syntyy. On hienoa, että laskureita kehitellään. Kuluttajan hiilijalanjäljen mittauksissa kyse on valinnoista. Yksi etelän lomamatka lentokoneella vastaa 5-6 vuoden maidon kulutusta. 

Kööpenhaminan kokouksen innoittamana päätin tehdä henkilökohtaisen hiilijalanjälkitestin. Jospa saisin aamupuurolle kannustusta, sillähän on tunnetusti pieni hiilijälki. Huomasin, että mukavassa testissä on jouduttu oikomaan melkoisesti.

Asumisen hiilijalanjälkeni pieneni maalämmöllä saman kuin olisi pienennyt puulämmityksellä, vaikka oikeasti se vähentää sähkönkulutuksen kolmannekseen. Jalanjälki nollautuisi, jos olisin valinnut vihreän sähkösopimuksen!

Työmatkoja lentokoneella ei huomioitu. Outoa? Kuitenkin autolla kuljetut työmatkat huomioidaan. Tulisiko ympäri Suomea ja Eurooppaa reissaavalle virkamieskunnalle liian paha mieli.

Lihankäytön määrillä ei testissä ollut merkitystä. Säästeliäs äitini ruokki ison pöydällisen työväkeä sillä, mikä joltain voi kulua yhteen megakokoiseen hampurilaisannokseen. Eri eläinten lihan hiilijalanjäljen erot ovat arvioiden mukaan melkoiset. Siipikarjan hiilipäästö on 5 ekv/kg, porsaan 6, naudan 20 ja muiden 2,5. Onkohan elinkaariajattelussa huomioitu, että pohjoisia peltoja ei voi käyttää leipäviljan tuotantoon, jolloin nurmen hyödyntäminen on paras vaihtoehto tuottaa puhtaita elintarvikkeita? Mitään merkitystä ei testissä ole sillä, kuinka kaukaa ravintomme on kelkottu.  Ecuadorilaisille pakastevihanneksille ja argentiinalaiselle omenalle kertyy tuhansia kuljetuskilometrejä. Eikö siitä pitäisi saada hyötyä, että käyttää kotimaisia elintarvikkeita ja marjoja.  Napostelulla tai sillä, kuinka paljon käyttää karkkeja, limppareita, teollisia juomia ja valmisteita ei myös ollut merkitystä. Juomat ja makeiset kun aiheuttavat lähes 20 prosenttia hiilijalanjäljestä.

Miksi vegetaristien suosima tofu jättää niin pienen hiilijalanjäljen? Sehän valmistetaan juoksettamalla soijamaidosta. Eli isosta maitomäärästä tulee pieni juusto. Silti sitä täytyy syödä reilusti kaksinkertainen määrä saadakseen saman proteiiniannoksen kuin lihasta. Soijan rahtaaminen Suomeen kuluttaa energiaa.

Vaikka tällaiset hiilijalanjälkilaskurit ovat opettavaisia, saavat ne monet asiat vääristymään. Ihmisiä voidaan ohjata niin, että he luulevat elävänsä näennäisen ekologista elämää, vaikka todellisuus olisi muuta. Eräs vihreä pariskunta kertoili, ettei voi pitää plasmatelkkaria, vaan virrankulutuksen vuoksi ovat valinneet LCD näytön. Seuraavaan hengenvetoon totesivat, että viikonloput kuluvat usein matkustellen maailman eri kaupungeissa. En malttanut olla toteamatta, että onhan teillä kuitenkin ekokassit ostoksille.

Yksi oleellisimpia tekijöitä siihen, miten suuren jalanjäljen jätämme, on tulotaso. Jos on paljon rahaa mitä kuluttaa, tulee ostettua turhakkeita, kosmetiikkaa, uusittua huonekaluja, matkusteltua tai hankittua vaikka muskeliveneitä tai vesiskoottereita. Kaikki se kuluttaa enemmän kuin tavallisen ruuan kohtuukäyttö. Suomen märehtijöiden osuus kasvihuonepäästöistä on tutkimusten mukaan nykyisin vain 25 % vuoden 1960 tasosta. Tämän perusteella suomalaisen maidon tai lihan kuluttajan ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ilmaston lämpenemisestä. Ekoteko on syödä kaikki, minkä ostaa. Suomalaiset heittävät vuodessa ruokaa roskiin keskimäärin 60 kiloa/asukas.

Istuntokausi alkoi. Singahdin tänne lentäen. Ehkäpä hiilijalanjälkitesti vuoden vaihteessa kuitenkin jo auttoi. On nimittäin tuntunut pakkasta pitelevän.

Anne Kalmari
Kansaedustaja (kesk.)
Kivijärvi