Katso lisäkuvat

Moottoripyörällä Tiipetiin (25)

Viimeisestä päivästä tulikin todella raskas.

Kun olimme päässeet Hebein provinssiin iltapäivällä oli meillä matkaa enää muutama sata kilometriä. Soitimme Pekingiin ja kerroimme, että mikäli tätä vauhtia voimme pitää niin Pekingissä ollaan kello 7 illalla. Jonkin ajan päästä soitimme, että varmaankin kello 8 perillä, sitten kello 10 ja viimeinen soitto oli, että odottakaa sillä kyllä me sinne tulemme mutta emme osaa sanoa milloin. Viimeinen 100 kilometriä oli hankala, tie oli korjauksen alla ja todella huonossa kunnossa. Kerran Gunther ajoi hieman ohi ’tiestä’ ja joutui ’liimasaveen’. Siellä hän sitten oli lähes akselia myöten ja BWM pois saanti oli työ ja tuskan takana.

Vihdoin Peking ja ravintola Take Five, kello oli juuri ja juuri puoliyö. Onneksi hyvät ystävät olivat luottaneet meihin. Oli hienoa olla takaisin kotona hyvien ystävien joukossa.

Mitä matkasta sitten jäi käteen?

Se, että vihdoin päästiin Tiipettiin ja Lhasaan on varmaankin se mikä jää mieleen pitkäksi aikaa. Oikeastaan sinne pääsy oli tällä kertaa kuin olisi ottanut tikkarin lapsen suusta jos miettii sitä edellistä kesken jäänyttä yritystä. Lhasasta länteen haasteita oli, Varaderon kytkimen hajoaminen oli todella vaikea henkisesti koska silloin ryhmä ei enää ollut se minkä sen olisi pitänyt olla. Olisi ollut tietenkin hienoa nähdä Mt. Kailash sekä Kashgar:n kaupunki mutta kun matkustaa Kiinassa pyörällä ei koskaan voi olla täysin varma minne sitä päätyy. Vuoristotaudista olimme selvinneet hienosti, ainostaan yksi iltapäivä oli mennyt siihen. Pyörät sekä rengasvalinta oli tällä kertaa mennyt nappiin. Vielä täytyy mainita jotain asusteista, kyllä Rukka osaa tehdä tuotteita jotka on tarkoitettu myös ääriolosuhteisiin. Kun joutuu pitämään pukua päällä 14 tuntia päivässä ääriolosuhteissa siltä toivoo, että siihen ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota vaan saa keskittää huomion kokonaan matkan etenemiseen, ja näin tällä kertaa kävikin.