Kyyjärven verkkolehti | lokakuu 2010
EtusivuPääkirjoitusTapahtumatNettiradioNetti-tv1InfoPalauteYritykset ja palvelutIn English

Yhteistyökumppaneille logopaikka. Valitse yrityksellesi sopiva aihealue ja varaa paikkasi heti !

 

Katso lisäkuvat   

Via Balticaa pyöräillen

8.10.2010 Jukka Kainulainen

Via Baltica eli E67 kulkee Tallinnasta Riikan kautta Kaunasiin ja edelleen Puolaan, Se on luontainen reitti Etelä=Eurooppaan. Pyöräilin syys- lokakuun vaihteessa tätä oivallista tietä pitkin Puolaan.

Eesti

Lähdin Helsingistä iltalautalla tiistaina 28.9 ja yövyin laivassa. Aamulla lähdin seitsemän aikaan polkemaan kohti Pärnua. Hiukan ajettuani, nostin pankkiautomaatista krooneja pikkuostoksia varten. Ensi vuoden alustahan virolaiset alkavat maksaa euroilla. Niinpä kaikki hinnat ovat merkitty myös euroina, jotta ihmisten olisi helpompi tottua euroon ja tarkailla mahdollisia hintojen nousuja muutoksen yhteydessä. 

 Aikaisesta ajankohdasta johtuen liikennettä ei ollut häiriöksi ja matka alkoi taittua kun pääsin kaupungin ulkopuolelle. Aamu oli pilvinen ja kolea, minkä takia muita pyöräilijöitä ei juuri ollut. Noin 40 kilometrin päästä pidin kahvipaussin ja ostin samalla hiukan matkaevästä.

Hienoinen myötätuuli  avitti, ja saavuin Pärnuun  päiväkahvin aikoihin. Kävin kauppakeskus Port Arthurissa syömässä seljankan ja join kahvit päälle. Paikka oli tuttu kesältä, jolloin olimme perheen kanssa viikon nauttimassa Pärnun vieraanvaraisuudesta. Kaupoissa näkyi  myös nyt jonkin verran suomalaisia lomailijoita.

Hiukan kauppoja kierreltyäni jatkoin pienen kaupunkiajelun jälkeen kohti Latvian rajaa. Pärnun vanhan torin kulmilla kuitenkin törmäsin paikalliseen kaljaveikkoon, jonka pyörä tuli yllättäen eteeni. Onneksi ei käynyt pahemmin ja anteeksi pyydettyäni ja hänet pystyyn autettuani hän kertoi käyneensä useasti Suomessa rakennustöissä. Nyttemmin mies näytti vaihtaneen viihteelle.
Olin suunnitellut yöpyväni jossain hiukan ennen rajan ylitystä. Muutaman tunnin ajettuani päätin käydä vilkaisemassa sivutiellä rannan tuntumassa Eestiläisen valtiomiehen Konstantin Pätsin synnyinpaikalle rakennettua muistomerkkiä ja siitä hiukan eteenpäin olevaa vanhaa pikku kirkkoa. Samalla havaitsin, että meren rannoilla oli melkoisesti virolaisten lomamökkejä ja kesänviettopaikkoja.

Ilta alkoi hämärtyä ja poikkesin vielä pikku puotiin ostamaan iltapalaa ja juomista. Kyselin läheltä majapaikkaa ja myyjä kertoi, että noin 15 kilometrin päässä on majoitusta. Katsoin navigaattorista, että siellä on useita majoituksen tarjoajia. Niinpä käännyin vanhan Riikan tielle ja päätin ajaan hotelli Lepaninaan.

Respassa ystävällinen virkailija ohjasi minut viihtyisään huoneeseen, josta oli mahtava merinäköala. Pyörän sain tuoda sisälle yöksi  ja lämmin suihku teki terää. Hotelli on erikoistunut koulutusryhmiin ja kuntoutukseen. Siellä oli kyseisenä iltana mm jonkin seminaarin illanvietto ja iloinen laulu raikui eestiläiseen tapaan.

Latvia

Torstai aamuna lähdin runsaan aamupalan jälkeen jatkamaan kohti Riikaa. E67 menee Pärnusta aina Latvian pääkaupunkiin meren rantaa pitkin. Niinpä maisemat olivat metsäisiä ja maantie tasaista ja suoraa. Polkupyöräilijälle on Via Baltikalla jätetty ruhtinaallisesti tilaa lyhyitä pätkiä kaupungeissa lukuunottamatta. Ensiksi ylitin rajan vanhaa maantietä pitkin ja seutu oli tyypillistä maaseutua. Noin kolmenkymmenen kilometrin jälkeen saavuin pikku kaupunkiin, jossa oli mm puunjalostusta. Kaupunkia halkovalla joella vanhat miehet narrasivat melko menestyksekkäästi sinttejä. Itse söin eväät kaupungin menoa seuraten.

Vähän ennen Riikaa tuuli muuttui vastaiseksi, muttei pahemmin haitannut matkan tekoa. Noin 30 km ennen kaupunkia kävin syömässä soljankan, eli paikallisen lihakeiton ja join vielä kahvit virkistykseksi. Päätin ajaa kaupungin keskustan kautta ja jatkaa sitten Bauskaan päin. Kiertely kaupungilla ja sieltä eteenpäin tutkailu veivät kuitenkin aikaa niin paljon, että oli alettava majapaikan etsiminen.

Riikasta Bauskaan oleva tie oli alkumatkalta tosi huonossa kunnossa ja siellä oli melkoinen rekkaliikenne, joten ilta alkoi hämärtyä ja suunnittelemaani majapaikkaan oli matkaa. Navigaattorin näyttämässä paikassa ei ollut hotellia ja kysyin läheisestä baarista, josta sain opastuksen hotelliin. Hotelli oli kuitenkin lukossa  ja jouduin jatkamaan seuraavaan mahdolliseen majapaikkaan ja pimenevässä illassa. Noin 15 kilometrin päässä oleva motelli olikin auki ja sain asiallisen huoneen.

Aamulla jatkoin taas lihaisan aamupalan syötyäni kohti  Liettuaa. Ylitin Riikajoen valtavaa patoa kiertävää valtatietä pitkin. Riika saa sähkönsä kyseisestä vesivoimalasta. Padon harjalla kulkeva tie on remontissa ja vilkkaan rekkaliikenteen takia oli pyörälläkin olatava tarkkana. Majoituksen vaihtuminen toi noin 20 lisäkilometria, mutta tulipahan nähtyä mahtava pato.

Tie Bauskaan muuttui hiukan kumpuilevammaksi, kuin aiempien päivien reitti. Maisema oli metsä ja maatalousvaltaista. Isännät tekivät syyskylvöjä ja  muokkasivat peltojaan. Bauska on siisti pieni kaupunki, jossa on sininen kirkko. Tavaratalossa käydessäni, kysyin neuvonnasta ruokapaikkaa, koska navigaattorin näyttämä paikka oli kinni. Neuvontavastaava ei osannut englantia, mutta venäjäksi hän neuvoi lähellä olevaan Pauze kahvilaan, jossa säin lohisaslikkia ja soljankka keittoa.

Ravittuna jatkoin kohti Liettuaa ja muutaman kymmenen kilometrin jälkeen ylitin rajan. Rajalla rekka ja bussikuskit joutuivat maksamaan tienkäytöstä maksun, mutta pyörälle ei maksua ollut. Vähän matkaa ajettuani tulin erään liettualaisen maaseutukylän kohdalle, jossa päätin pistäytyä.  Se oli tiivis maatalousyhteisä, joka viljeli ympärillä olevia laajoja peltoaukeita. Liettuassa maatalous on erittäin merkittävä elinkeino ja maaperä näittää olevan siihen kovin sovelias.

Toinen asia mikä pohjoisessa Liettuassa kiinnitti huomioni, olivat puusta vestetyt toteemit sekä katollisille tyypilliset ristit peltojen laidoissa. Illaksi saavuin Panevezys kaupunkiin, johon majoituin Viesputis Servaza hotelliin. Kaupungissa oli kaunista uutta omakotitaloaluetta, vanhaa ränsistynyttä aluetta ja sitten siistiä nuorempaa kerrostaloaluetta.

Perjantai illan kunniaksi työläiset olivat melko viihteellä ja osalle ei katu tahtonut riittää. Aioin käydä iltapalalla eräässä baarissa, mutta ilma oli sakeana tupakan savusta, joten join hotellilla ilta oluen ennen nukkumaan menoa.

Aamulla söin luvatun aamupalan, joka oli kahvia ja jonkinlaisia pannukakun tapaisia. Matka liettuan rajalle alkoi maan ollessa kohmeessa. Lämpimät varusteet olivat tarpeen. Aurinko oli puolille päivin pilvien takana ja Vilnan suunnalla näytti satavan.

Ajoin Kaunasin kautta Mariampoleen ja sieltä illan jo hämärtyessä ennen rajaa olevalle motellille. Matkalla mm isoja töyhtöhyyppäparveja sekä muita muuttolintuja aterioimassa pelloilla. Motelli oli rekkamiesten suosiossa ja majoituksen sekä ruuan osalta aivan asiallinen.

Aamulla lähdin kohti Puolaa ja Suwalkin kaupunkiin. Maasto muuttui kumpuilevammaksi ja haasteellisemmaksi.  Suwalki on noin 60 000 asukkaan kaupunki, joka on ajan saatossa kuulunut mm Liettuaan. Vaikutteita on toki niin Saksasta, kuin Venäjältäkin.  Kaupunki oli siisti ja melko länsimainen. Pyörätiet olivat paikoin jopa erinomaiset. Päivä kuluikin rattoisasti kierrellen kaupunkia ja uutta Suwalki Plaza ostoskeskusta, jossa paikalliset näyttivät kuluttavan sunnuntaitaan kuten meillä Suomessakin.

Suwalkista jatkoin matkaa junalla Varsovaan ja edelleen Krakovaan. Tarkoitus oli jatkaa matkaa inter railin ja pyöräilyn yhdistelmänä noin kaksi viikkoa.