Katso lisäkuvat

Pyöräilyä Tsakkoslovakiassa

Tsekkoslovakia jakautui 1990-luvulla Tsekkiin ja Slovakiaan. Pyöräilin molempien maiden rajaseuduilla Brnosta Itävallan kautta Bratislavaan. Länsimaistuminen on ollut molemmissa maissa voimakasta. Tsekin poliisikin tuli tutuksi.

Tsekkiin ja Bohumiin saavuin tiistaina 5 lokakuuta, illan jo hämärtyessä. Slotyt vaihtuivat Korunaan, jonka kurssi on melko heikko. Nostinkin automaatista  25000 korunaa matkarahaksi. Vessassa käynti asemalla maksoi 35 korunaa. Kun tarjosin rahaa rahastaja mummolle, hän kauhistui ja pyysi etsimään pienempää rahaa, jotta voisi maksaa takaisin. Ostin kioskista juomista ja sain rahan rikottua niin, että pääsin vessaan.

Tiskillä virkailija oli paperille piirtäen selvittänyt hyvin toiminnan pyörän kanssa ja niin konduktöri avusti pyöräni pyöräpaikalle. Matka kohti Brnota alkoi. Matka meni hyvin ja etsin tummenevassa illassa yöpaikka kaupungin keskustasta. Lupavan kuuloinen hostel ei ollut auki ja niinpä majotuin kalliinpaan hotelli Pegasukseen. Virkailija ei saanut kortiltani rahaa, joten kävin hakemassa lähellä olevasta automaatista tarvittavan summan. Kävin vielä hotellin ravintolassa syömässä lohta ja maistamassa hotellin panimon omaa olutta. Ravintolassa ja kaupungilla oli kova meno päällä. Syynä oli varmaan läheinen yliopisto. Yöllä uni maittoi tapahtumarikkaan päivän jälkeen.

Brnon keskusta oli kävelyaluetta ja talutin itsekin pyörän sen läpi. Kävin postissa lähettämässä kortin kotiin ja lähdin etsimään tietä Bratislavaan. Ajettuani jonkin aikaa , havitsin, että tie moottoritien toisella puolella olisi soveliaampi etenemiseen ja päätin oikaista pätkän moottoritietä, jotten joutuisi kiertämään kymmeniä kilometrejä. Moottoritiellä Bronosta Bratislavaan oli verkkainen liikenne ja suojakaistalla oli melko turvallista ajaa, kunhan oli erityisen varovainen liittymien kohdalla.

Vähän matkaa moottoritietä ajettuani, levähdyspaikalla oli poliisi sakottamassa pakettiautoilijaa. Samalla arvasin, että käry käy ja niinpä noin kilometrin päästä poliisiauto kaartoi eteeni vilkut päällä ja poliisivirkailija kertoi syntini. Kerroin, että olin vain tilapäisesti väärällä alueella, mutta hetken emmityään hän päätti antaa 500 korunan (noin 20 €) sakot.  Palasin kiltisti seuraavasta liittymästä valtatielle, jolle olin aikonutkin.

Ajoin jonkin matkaa maaseudun pikkuteitä, ihastellen omena ja luumupuupeltoja. Edelleni eräässä mäessä ajoi vanha pappa haulikko selässä. Varmaan linnustamaan menossa. Reittini kulki pitkään Wienin valtatietä ja nousut ja lasku olivat melko jyrkkiä. Kun olin ylittänyt Itävallan rajan, alkoi melko tiheään kuulua haulikon ammuntaa. Kyseessä ei ollut haulikko, vaan nestekaasulla toimiva pelotin, joka piti linnut pois syömästä kypsiä viininmarjoja.

Maanviljelijät olivat ahkerana syystöissään. Viljoista korjaamatta olivat enää maissi ja auringonkukka. Rypäleitä poimittiin ja niitä kuljetettiin traktoreilla viinin valmistukseen. Wieniä lähestyttäessä tuulimyllypuistot lisääntyivät ja ilmeisesti Itävalta on satsannut paljon vihreään energiaan.

Käännyin valtatieltä pikkuteille reilusti ennen Wieniä, koska se oikaisi melkoisesti matkalla Bratislavaa. Join kahvit ja viinerin pikku huoltoasemalla ja illan hämärtyessä saavuin Slovakian rajalle ja Bratislavaan. Navikaattorista katsoin majoitusvaihtoehtoja ja päätin mennä läheiseen Stefanon pensionaattiin.

Isäntä oli itse sisustanut huoneet ja baarin Kiviset ja Soraset tyyliin. Hän oli takonutkin helat rakennelmiin. Huonekalut olivat massiivipuuta. Huoneen puinen pesupöydän allas ei tkoi puisena pitänyt vettä, mutta muuten sisustus oli origenelli. Majoitusta maksaessa ei omistajan kortinlukija pelittänyt, joten kävimme kaupungilla automaatilla, jossa kortti toimi.

Illalla tein vielä lyhyen kävelyretken läheiseen kaupunginosaan. Vanhaa ja uutta oli sekaisin ja autoistuminen näkyi parkkipaikkojen ahtaudessa. Kevyen aamupalan jälkeen suuntasin kohti Unkaria.