Joulumieltä jokaiselle

On hyvä asia, että haluamme tuottaa hyvää mieltä.

Pelastusarmeijan joulupadan äärellä eräs haastateltava epäili, että ihmiset ostavat rahalla hyvää omaatuntoa, aneita. Eihän se niin ole! Hyvää mieltä voi tuoda pienilläkin lahjoilla. Kun elämme yltäkylläisyydessä, saattaa tuntua, ettei vaatimattomalla lahjalla ole tarkoitusta. Maailmassa on kuitenkin paljon niitä, joille pienikin lahja on merkityksellinen. Ne, joilla varaa, voivat muistaa joulun aikaan heikompiosaisia. Aivan ihana on YLE:n hyvä joulumielikeräys. Keräyksen tavoitteena on hankkia 15 000 lahjakorttia, joilla vähävaraiset tai vaikeassa elämäntilanteessa olevat lapsiperheet voivat hankkia ruokatarvikkeita joulun alla. 70 euron arvoiset lahjakortit on tarkoitettu tuomaan hyvää joulumieltä. Kympin lahjoituksen voi tehdä soittamalla numeroon 0600–16555. Isommat summat voi laittaa tilille. Lahjakortin voi saada lapsiperhe, jossa on vaikea taloudellinen tilanne johtuen esimerkiksi yksinhuoltajuudesta, pitkäaikaistyöttömyydestä, vanhempien pätkätöistä, sairaudesta, vammaisuudesta tai kriisitilanteesta.  Pienikin hyvän tahdon ele itsekkyyden sijaan kertoo siitä, että joulun sanoma on ymmärretty.
 
Hyvää mieltä voi tuoda antamalla aikaa läheisille ja rakkaille. Leipomalla, auttamalla lastenhoidossa tai siivouksessa voi tuottaa yhtä lailla iloa kuin tämän joulun kalliilla jouluhiteillä. Emme tarvitse kultaa ja mirhamia. Itse toivon, että kun ostetaan, ostetaan suomalaista ja suositaan paikallisia liikkeitä. Näin saamme rahavirrat pyörimään lähellä.
 
Todistakoon seuraava lapsuuteni tarina sen, että ajatus on tärkein, ei raha:
 
Olin juuri tajunnut sen, että pukki ei tuokaan, ainakaan kaikkia, lahjoja. Niinpä olin oikein omilla rahoillani ostanut elämäni ensimmäiset joululahjat tuottaakseni joulumieltä toisille. Siskolle punoin helmikaulakorun ja iskälle ostin sekundalinkkuveitsen. Äidille virkkasin paksusta narusta ympyrätabletin. Ilmeisesti en leventänyt tarpeeksi eli tehnyt riittävästi lenkkejä aina yhteen silmukkaan, sillä äidin jouluaatto meni venytellessä ja silitellessä tuota kauniiksi kehumaansa "liinaa".  Isä kuului kuiskaavan, että tuohan sopii pannumyssyksikin.
 
Isolle veljelleni ostin kaupasta partavettä. Veli aukaisi paketin, haistoi ja kauhistui.
Hän kysyi painokkaasti, äidin suuntaan kääntyen: " Miten pukki tällaista partavettä on ostanut?"
"Se ei varmaan löytänyt halvempaa!", vastasin silmät loistaen. Taisi veli kaapata minut syliinsä tuon jälkeen ja luulen, että lopputulos oli saavutettu. Kaikilla oli iloinen joulumieli.
 
Hyvää Joulua Sinulle ja läheisillesi!
Anne Kalmari, kansanedustaja, kesk.