Katso lisäkuvat

Aili Kantanen

Aili Kantasen maallinen tomumaja siunattiin haudan lepoon lauantaina 5.2.2011 Kyyjärven hautausmaan kappelissa. Muistotilaisuutta vietettiin siunaustoimituksen jälkeen Kivirannan palvelutalolla.

Aili Kantanen syntyi 22.10.1922 kolmantena lapsena Lyyti ja Vihtori Lampiselle Pölkin kylällä. Ailin oma äiti nukkui pois Ailin ollessa vain 8-vuotias. Aili kasvoi perinteisessä maalaiskodissa, jossa lastenkin oli kannettava oma kortensa kekoon. Vihtori ei koskaan mennyt uusiin naimisiin, ja äidin kuolemalla oli Ailinkin elämään oma vaikutuksensa. Aili joutui itsenäistymään ja hankkimaan oman elantonsa jo hyvin nuorena.

Aili päätyi samalla kylällä asuneen ja leskeksi jääneen Kallen avuksi Kantaan, mistä johtuen suurin osa Ailin läheisistä tunsikin Ailin Kannan Ailina. Aili tuli lapsenpiiaksi Heimoa ja Kaisaa hoitamaan Kallen lähtiessä talvisotaan. Yhteydenpito rintamalla olevaan Kalleen sujui kirjeenvaihtona ja kehittyipä siihen pisteeseen, että Ailista tulikin Kallen puoliso, rakkaus oli syttynyt. Välirauhan aikaan 1941 vihittiin Aili ja Kalle ja lapsenpiiasta tulikin Kannan talon emäntä.

Kalle joutui vielä jatkosotaan ja perhe jäi äidille. Suru kohtasi oman Reijo-pojan kuoleman myötä jo seuraavana vuonna häistä sodan aikaan nuorta äitiä, jonka harteilla perheen elanto nyt lepäsi. Sota ei kuitenkaan onneksi tuonut perhekohtaisia menetyksiä ja siitä selvittiin. Kallekin palasi kotiin ja perhe alkoi kasvaa; jo ennestään olleiden Heimon ja Kaisan kavereiksi syntyivät: Raija, Aatos, Tuula, Marita, Vappu, Vuokko ja Ulla.

Kalle kuoli 1974 ja karjanhoidosta oli luvuttava. Aili oli oppinut työtä tekemään. Olihan elämä maalla ahertamista ja Aili oli saanut sitä osakseen ennenkin. Aili ei työtä pelännyt ja opetti lapsensakin työtä tekemään, mutta nyt tuli raja vastaan, sillä kotona eivät enää olleet kuin nuorimmat tytöt. Kun kaikki lapset olivat jo muuttaneet kotoa, halusi Aili vielä jotain tehdä leipänsä jatkeeksi. Niinpä Aili opiskeli perhepäivähoitajaksi, lapsia kun rakasti.

Eläkeiän myötä sosiaalinen Aili muutti kirkonkylään eli Nopolaan. Aili onkin varmasti jäänyt paitsi lasten myös muiden hänet tunteineiden mieleen huolehtivana, rakastavana, välittävänä, ahkerana, vieraanvaraisena ja avuliaana ihmisenä. Muuton myötä Aili pääsi myös kotiseurakuntaansa eli Kyyjärven helluntaiseurakuntaa lähemmäs.

Ailin elämä oli rikas vaikkakaan ei niin helppo. Ailia kuitenkin kantoi usko. Rukouksessa hän saikin kantaa asioitaan ja läheisiään Jumalalle. Ailin sydämessä asui Jeesus, ja tuota samaa Jeesusta hän mieluusti tarjosi toisillekin. Vaikka lähtö tästä ajasta tulikin yllättäen 21.1.2011 kauppareissulla, oli Aili valmis ikuisuutta varten.

Lauantaisen siunauksen toimitti Kyyjärven helluntaiseurakunnan pastori Mirjam Huotari, urkuja soitti Kyyjärven luterilaisen seurakunnan kanttori Minna Erkkilä, helluntaiseurakunnan kuoron lisäksi yksinlaulun esitti Ailin oma lapsenlapsi Laura Heinonen. Muistotilaisuudessa sana oli vapaa ja tunnelma lämmin, aivan ailimainen.