Käymme Jussin viettohon..

taas sikoin kokkoineen…

Keskikesän juhla, Juhannus on tuossa tuokiossa. Juhla saa monet herkistymään tänne luonnon - metsän keskelle. Monivuotinen perinne on esim. tuossa naapurin kesäpaikassa, jotta paistetahan kokonainen sika.

Viime vuonna jäi marinadit väliin ja heitettiin vain suolaa pökköön, mutta nyt Urpo teki oikein kunnon piimämarinadin. Meikeläisen tehtävä on sitten parin päivän päästä tehdä savusian lihasta hernekeittoa, jolle ei lyö mikään ”kaupanlitku” vertoja. Hernekeitosta tulee suoraan sanoen herne-lihapuuroa. Hyvää on, kehuja on tullut maakuntarajojen ulkopuoleltakin.

Tällä kertaa ei ole tomaatintaimista kuvia. Ne on kasvaneet niin hirveiksi, jotta joudun lomaviikolla lapiohommiin ja tuon osan ulkoilmaan, en hanki todellakaan toista kasvihuonetta. Pinaatit ovat kasvaneet vaikka niitä on riivitty. Mitenkähän niitäkin säilötään, kenpä tietäis sen.

Hernekeittoa kun keitetään niin herneet täytyy panna edellisenä päivänä likoamaan veteen. Seuraavana päivänä niitä keitetään niin kauan, jotta pehmeävät. Mitään ylimääräistä, ei edes suolaa saa siinä keittovaiheessa heittää mukaan. Kun herneet ovat kyllin pehmeitä, about pari tunnin keittämisen jälkeen, niin sitten aletaan höystämään. Savusikaa, sipulia, pippuria, suolaa ja maistellaan välillä.

Ensi yönä on sitten haettava 7 kukkivaa yrttiä tyynyn alle. Unissa pitäisi sitten näkyä, onko se ukko vielä samannäköinen kuin ennekin, vai onko lie komistunut. Jos jollakulla ei oo ukkoa, niin se tuleva köriläs näkyy sitten tällä taialla unissa. Miehet voivat tehdä saman taian, mutta naiset ovat kyllä näin keskikesän juhlana kauneimmillaan.

Nyt on kyllä niin märkä ja kylmä juhannus, jottei oo mikään kärpäsläppäkeli. Kärpäsläppäkeli on sitä, kun naiset ottavat yläosattomissa aurinkoa ja kehuvat, jottei näy ku pelekät kärpäsläpät.

Terveisiä suosikkivävylle ja Hyvää ja hauskaa Juhannusta jokaiselle!