May in America

2.6.2011 Roosa Lautanen

Toukokuussa kävin ensimmäisestä kertaa baseball-pelissä sekä Floridan lämmössä. Vietin myös ensimmäistä 2:lla alkavaa syntymäpäivää ja suoritin ensimmäisen 5K:ni hostäitini kanssa.

Kesänalkuja! Täällä huidellaan kolmenkympin helteisemmällä puolella- siis aivan liian lämpöisissä tunnelmissa näin suomalaiselle.. Toista kumminkin oli seurata baseball-peliä (amerikkalaisten pesäpallo) toukokuun alussa voimakkaan tuulen ja sadepisaroiden siivittämä kesähepeneissä- olin nimittäin varustautunut Floridan lomaani varten mahdollisimman kevyisiin vaatteisiin. Hytisin matkalaukkuni kanssa tuulelta piilossa hississä suurimman osan ajasta, kunnes tunnin jälkeen annoin periksi ja suuntasin lentokentälle. Pienen matkustusrumban jälkeen päädyin Orlandoon, jossa minua ja saksalaista ystävääni olivat vastassa niin aurinko, palmupuut kuin ötökätkin. Ensimmäinen päivä meni tunnetusti harhailuun, ja lausahdus "ei sinne hotellille pitäisi olla kuin joku puolen tunnin matka bussilla ja siitä joku parin minuutin kävely" osoittautuikin tunnin bussimatkaksi, puolen tunnin päättömäksi harhailuksi taksia metsästäen, viidentoista minuutin penkillä istuskeluun ja liskojen kuvaamiseen taksikuskia (joka oli myös ravintolan työntekijä lounastauollaan) odotellessa sekä viiden minuutin taksimatkaan. Illalla päätimme tutustua ympäristöön sekä käväistä pikaisesti Universal Studioiden citywalkilla, mutta kuten arvata saattaa eksyimme, minkä ansiosta teimme kilometrin pituisen extralenkin sekä jouduimme palaamaan takaisin hotelille viemään ruokaostokset ennen kuin meidät edes päästettiin sinne itse citywalkille. Ensimmäisen päivän aikana ehdin saamaan rakot jalkoihini jokaisesta mukaan ottamastani kenkäparista, mutta onneksi au pairilla on aina mukanaan laastareita!

Toinen päivämme kului Disneylandissa, satumaisen ihanassa paikassa, jossa ei koskaan tarvitse olla aikuinen. Ehdimme kiertämään kaikki neljä puistoa, kiitos hienosti laaditun (lähes) minuuttiaikataulun. Oma suosikkini on tietysti Magic Kingdom, joka vastaa Pariisin Disneylandia (tai no- teknisesti ottaen Pariisin Disneyland vastaa Orlandon Magic Kingdomia). Päivän kruunasi Epcotin ilotulitusshow, mikä oli Amerikan tapaan suuri ja mahtava.

Kolmas päivä alkoi särkylääkkeiden popsimisella, koska olin onnistunut satuttamaan nilkkani Disneyworldissa, minkä ansiosta se oli turvonnut kuin pullataikina koko loppureissun ajan. Painoa jalalle ei puolestaan voinut asettaa ellei ollut napsinut vähintään puolen gramman verran särkylääkkeitä.. Terveellinen välipalani sisälsikin siis pari särkylääkettä ja kourallisen sipsejä. Anyways, kolmantena päivänä suuntasimme Kennedy Space Centeriin, jossa kävimme morjestamassa jo eläkkeelle siirtynyttä astronauttia, katsastamassa pari 3D-dokumenttia ja kokeilemassa miltä avaruusalussimulaattori tuntuu. Näimme myös avaruusaluksen laukaisun avaruuteen, mikä oli pieni onnenkantamoinen, sillä kyseisen avaruusaluksen oli pitänyt lähteä seikkailemaan tilavimmille ilmoille jo edellispäivänä, mutta sääolosuhteet siirsivät laukaisun 24 tunnilla eteenpäin.

Viimeinen Orlandossa vietetty päivämme kului Universal Studioilla. Äitienpäivän ansiosta sekä Islands of Adventure että itse studios-puoli olivat melko rauhallisia (eli jonotusajat olivat vain 10 minuuttia), joten kerrankin saimme kiertää puistot ihan rauhassa ilman mitään aikatauluja. The Wizarding Wolrd of Harry Potter oli meidän kummankin ykkösjuttu Universalissa, joten vietimme siellä eniten aikaa kermakaljaa nautiskellen. Raahasin kaverini kaikkiin mahdollisiin laitteisiin, hän matkapahoinvoinnista kärsivänä taisi jossain välissä jopa manata allekirjoittaneen heittämistä alligaattoreille (joita muuten tuli nähtyä, ja vielä useampi yksilö!). Hauskaa oli kumminkin- eikä se hellekään meitä ihan kokonaan nitistänyt!

Miamiin matkustimme yöbussilla, missä ei tullut nukuttua, joten neljän aikaan hotellille saavuttuamme juttujen taso oli jotain aivan omaa luokkaansa. Suuntasimme rannalle aikomuksenamme levähtää ihanan meri-ilman avustuksella, mutta siellä olikin hieman viileää ja pimeähköä, joten päätimme nukkua pari tuntia hotellilla. Erittäin "virkistävien" kauneusunien jälkeen suuntasimme vuokraamaan auton, jolla köröttelimme uimaan delfiinien kanssa (hehkeinä kuin herneen päällä nukkuneet prinsessat konsanaan). Delfiiniuinti on ollut unelmani kymmenen vuoden ajan, joten sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnetta, kun pääsin uimaan yhden maailman kauneimman olennon kanssa.. Saimme delfiineiltä myös pusuja, taisivat olla vähän ihastuneita Euroopan tyttöihin. Tai sitten se kouluttaja käski heitä antamaan pusuja.. Veikkaan kumminkin, että ensimmäinen vaihtoehto on oikea!

Lomamme toiseksi viimeisen päivän kulutimme Key Westissä, jonka näin jälkikäteen mietittynä olisin jättänyt pois. Vaikka paikka olikin nätti, ei siellä Hard Rock Cafen lisäksi ollut mitään tekemistä taikka näkemistä. No tulipahan sekin paikka nähtyä!

Viimeisenä lomapäivänä kävimme nukahtelemassa rannalla (kiitos suojakertoimelle 70, etten palanut) ennen lentokentälle suuntaamista. Fiksuina juoksimme ensimmäisenä syömään, kyllähän ne check-innit ja porttien etsimiset ehti hoitaa kiireessä maha täynnä lentokentällä ravaten.. Koneisiin kumminkin löydettiin, itse sammuin kuin saunalyhty ennen ilmaan nousua. Eikös hyvän loman tunnusmerkki olekin se, että palautumiseen menee tuplasti lomaan käytetty aika?

Kotiin päästyäni lomamode sai pientä jatkoa synttäreiden merkeissä. Hostäitini sekä -lapseni veivät minut lounaalle erääseen lempiravintolaamme, illalla kävin kavereideni kanssa The Cheesecake Factoryssä illallisella. Ko illallista olin odottanut USAan saapumisestani asti, sillä The Cheesecake Factoryssa synttärisankarit saavat onnittelulaulun sekä kynttilän juustokakkupalaansa! Kolmas vuosikymmen alkoi siis mukavissa merkeissä, ja sainpa aikaeron ansiosta elää 19-vuotiaana muutaman tunnin pidempään..

Loppukuusta hostäitini päätti juosta 5K:n, joten minä päätin kävellä omani lapsia rattaissa työntäen. Lasten innoittama (pakottamana) piti muutama juoksuaskelkin ottaa.. Aurinko porotti sinä(kin) päivän täydellä teholla, eikä tämä helleaalto tunnu millään loppuvan.. Toivottavasti nyt kesäkuussa saadaan niitä normaalejakin lämpimiä ilmoja, jotta ei ihan koko kesää tarvitse pakoilla ilmastoidun talon turvassa.

Hauskaa kesäkuuta kaikille! Elokuun alussa nähdään!