Yhteen hiileen puhaltamisen tärkeys

Juuri kun Suomen demokratia oli tervehtymässä, niin se onkin saamassa toisenlaisen käänteen Norjan tapahtumien seurauksena.

Norjan tragedia on järkyttävä kaikessa kaameudessaan, tuomittava ja se on äärimmäisen häiriintyneen yksilön teko. Yksilön, jota yksikään järjestö, saatikka kirkko ei halua jäsenekseen.

Kun Suomessa keskustelu maahanmuutosta ja EU:sta on alkanut hiljattain kääntyä yksipuolisesta keskustelusta monipuolisemmaksi, niin nyt keskustelua halutaan taas rajoittaa leimaamalla lähes kaikki kriittissävyinen maahanmuuttokeskustelu vihapuheeksi. Asiallinen keskustelu maahanmuutosta ei ole vihapuhetta ja isänmaallisuus ei ole rasismia, kärjistetty kansallismielisyys on. On väärin leimata perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan vihanlietsojiksi.

Perussuomalaisten nousu on ennen kaikkea suomalaisen kansanvallan voitto. Monet ovat kuitenkin suhtautuneet siihen kielteisesti ja etsivät jokaista pienintäkin tilaisuutta puolueen mustamaalaamiseen eli kääntyvät siis samalla myös suurta osaa meitä äänestänyttä kansaa vastaan. Perussuomalaisten kansanedustajat, jopa heidän avustajansa ja tietenkin etunenässä Timo Soini ovat suurennuslasin alla. Heidän puheitaan, tekemisiään, sanomisiaan ja sosiaalista mediaa tarkkaillaan tavalla, joka melkein muistuttaa totalitäärisen valtion menettelytapoja. Nyt näiden ikävien Norjan tapahtumien jälkeen niitä tarkkaillaan vieläkin enemmän.

Toivottavasti tämä ikävä suuntaus tulee katkeamaan. On mielestäni väärin, että tällaista järkyttävää tragediaa aletaan käyttää poliittisena aseena perussuomalaista vastaan. Breivikin teko oli hirmutyö ihmisyyttä vastaan ja kaikkien pitäisi ottaa osaa suruun, kunnioittaa vainajia ja muistaa omaisia kohdannut tragedia. Se positiivinen asia, mitä tapahtuneesta voitaisiin saada aikaan, olisi puolue- ja aaterajat ylittävä yhdistyminen ja pohtiminen kuinka vastaavat tapahtumat voitaisiin tulevaisuudessa estää. Ei jatkuva juoniminen kuinka liata lisää vastapuolueen mainetta. Se on sitä ihmismielen pimeyden tuotosta ja kätkettyä vihaa.  
 
Teuvo Hakkarainen
Kansanedustaja