Hirviedunvalvontaa

Valtakunnan metsien uusimpien inventointitulosten mukaan lähes miljoonalla metsähehtaarilla on hirven aiheuttamia metsätuhoja. Hirvikannansäätely ei ole vastannut sille asetettuja tavoitteita viimeisen viidentoista vuoden aikana.

Nykyjärjestelmäon kyllä taannut hirvikannan säilymisen, mutta se on johtanut suuriin kannanvaihteluihin ja aika ajoin aivan liian suureen hirvikantaan ja siitäseuranneisiin haittoihin.  Monimetsänomistaja onkin kaivannut MTK:lta ja metsänhoitoyhdistyksiltä tehokkaampaaedunvalvontaa hirvikannan säätelyn suhteen.

Lain mukaanmetsästysoikeus on maanomistajilla. Maanomistajat voivat vaikuttaa anottaviin lupamääriin metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten kautta. Viime vuosina ongelma ei ole ollut se, että lupia ei olisi myönnetty, vaan se, ettei niitä ole anottu tarpeeksi.

Riistakeskusuudistus tarjoa maanomistajille entistä selkeämmän vaikutuskanavan hirvikannansäätelyyn. Jokaisen riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa on keväällä valittu erikseen maanomistajajärjestöjen – siis tuottajayhdistyksen tai metsänhoitoyhdistyksen – nimeämä edustaja. Tänä keväänä on aloitettu myös uuden valtakunnallisen hirvikannan hoitosuunnitelman tekeminen, jossa metsänomistajien edunvalvojat ovat tiiviisti mukana.

Hirvikannankoko on vaihdellut siis aivan liikaa. Suuri vaihtelu aiheuttaa ongelmia sekä metsästysseurueille että maanomistajille. Hirvistrategiaa laadittaessa pitäisikin pyrkiä kannansäätelyllä tasaiseen ja kestävään minimihirvikantaan. Viimeisen vuosikymmenen aikana talvehtivan hirvikannan määrä on vaihdellut 60000:sta 140 000:een. Nykyinen valtakunnallisen tavoitetaso - 2-4 talvehtivaahirveä tuhannella hehtaarilla - on selvästi liian suuri vaihteluväli hirvikannan tasaisena pitämisen kannalta. Tämän vuoksi MTK on linjannut tavoitteekseen uuteen hirvikannan hoitosuunnitelmaan valtakunnallisen talvikannan vaihteluvälin supistamisen 2 -3 hirveen / 1000 ha. Taimikko on kymmenen vuoden ajan altis hirvituhoille. Jos kanta yhtenäkin vuotena riistäytyy käsistä, ovat tuhot metsänomistajille kohtuuttomat. 

Vaikka hirvi on saalisarvolla mitattuna selvästi Suomen tärkein riistaeläin, on koko yhteiskunnan näkökulmasta hirven kustannushyötyanalyysi ollut viime vuosien korkeilla hirvikannoilla vahvasti negatiivinen. Esimerkiksi liikenteen hirvionnettomuuksista on aiheutunut yhteiskunnalle jopa yli sadan miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Meille metsänomistajille ylisuuri hirvikanta aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Korvattavien totaalivahinkojen lisäksi jokainen meistämetsänomistajista tietää sen, että pienempiä mutta vajaatuottoisuutta aiheuttavia vahinkoja on moninkertaisesti. Suuri ongelma viimeisen 15 vuodenaikana on ollut se, että mäntyä ja koivua ei ole pystynyt uudistamaan niille parhaiten soveltuville kasvupaikoille. Kuusen tuottokyky tuoretta kangasta huonommilla kasvutyypeillä on merkittävästi mäntyä pienempi ja monella tyvilahonsaastuttamalla rehevämmälläkin maapohjalla tarvittaisiin kipeästi puulajivaihdosta.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ei siihen ole kuin yksi vastaus – hirviä pitää metsästää riittävästi. Koska hirven metsästys on luvanvaraista, pitäisi metsästysseurojen ja riistanhoitopiirien yhteislupa-alueiden anoa hirvilupia nykyistä reippaammin. Ns pankkihirvijärjestelmä on osoittanut monilla alueilla toimivuutensa – kaikkia anottuja lupia ei tarvitse käyttää, jos jäävä hirvikanta uhkaa jäädä liian alas. Toimintatapoja voisi edelleen kehittää siihen suuntaan, että nykyisten jahtikauden jälkeisten sidosryhmäpalaverien lisäksi käytäisiin syksyisin jahtikauden puolessa välissä sidosryhmäkierros, jonka perusteella lisämetsästystä voitaisiin ohjata kovimman kannan alueille. Nykyinen käytäntö ei reagoi kannan muutokseen riittävästi, varsinkaan, kun kannan laskentaankaan ei ole aina ollut luottamista. Näyttää myös siltä, että hirvikannansäätelyyn tarvitaan uutta hirvitalousajattelua, jossa voidaan huomioida hirvien talvi- ja kesälaidunten erilainen dynamiikka. Suurimmat metsätuhothan painottuvat talvilaidun alueille.

Kuluvana syksynä MTK ja Metsästäjäliitto ovat sopineet uudesta metsästyksenvuokrasopimuskaavakkeesta, joka ensimmäistä kertaa huomioi sopimustasolla hirvikannan säätelyn tarpeen. On tärkeää, että uusi sopimuskaavake otetaan ripeästi käyttöön.

Monien metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten alueella hirvikannan säätely on toiminut ihan hyvin. Parhaiten siellä, missä metsänomistajat ovat itse aktiivisesti mukana hirvenmetsästyksessä ja riistanhoitotyössä. Meidän talonpoikaiseen metsästysperinteeseemme pohjautuvaa hirvenmetsästyskulttuuria on syytä vaalia. Myös intohimoisimpien metsästäjien kannattaa muistaa se, että ahneella on vanhan kansan sanonnan mukaan aina huono loppu. Konflikteja kannatta välttää ja pysyä kohtuudessa - se on loppujen lopuksi kaikkien yhteinen etu.


MikkoTiirola
Metsävaltuuskunnanpuheenjohtaja
MTK