Suurkuntahanke on haihattelua!

Kokoomuksen poliittisiin intohimoihin on aina kuulunut keskittäminen ja usko suuren. Kataisen hallituksen ohjelmaan kirjattu kuntauudistushanke kuuluu tähän sarjaan.

Suomeen yritetään ministeri Virkkusen johdolla rustata asukasluvultaan Euroopan suurimat kunnat.

Jos tavoiteltaisiin pinta-alaltaan Euroopan suurimpia kuntia, sen vielä ymmärtäisi, koskapa Suomi on Euroopan ylivoimaisesti harvimpaan asuttu maa. Mutta, että myös asukasluvultaan Euroopan suurimmat kunnat; sellaisen tavoittelu on hölmöläisten hommaa. 

Suomeen pitäisi siis jäädä 60 – 120 kuntaa, nykyisten 336 sijasta. Enimmillään siis viisi kuudesta lätkästään yhteen, meinaavat. Kunnan pitäisi olla muka niin suuri, että se yksin pystyy vastaamaan kaikista palveluista erikoissairaanhoitoa ehkä lukuun ottamatta. Näin ei ole asia kuitenkaan missään muussa Euroopan maassa. Ihmisiä läheltä koskettavia palveluita varten on kaikkialla Euroopassa lähikunnat. Perusterveydenhoitoa ja sitä vaativampia tehtäviä varten on ylemmän asteen vastuunkantajat.   

Sveitsissä on 2.500 kuntaa, Ranskassa 36.000, Saksassa 9.000 ja veroisistamme maista pienimmän kuntamäärän maassa Ruotsissakin noin 300 kuntaa ja aluehallinto päälle.  

Esimerkiksi Kyyjärven lasten päivähoidon, peruskoulun, monien teknisten ja vapaa-ajanpalvelujen järjestäminen, elinkeinopolitiikan edistäminen ja paikkakunnan identiteetin vaaliminen Saarijärveltä tai Äänekoskelta käsin ei kerta kaikkiaan onnistu. Paikallistuntemus puuttuu, demokratiavaje syntyy ja taloudellinen tehokkuuskin kärsii. 

Mielenkiintoista onkin silmäillä, millä hinnalla tärkeimmät kuntapalvelut eri puolilla tällä hetkellä järjestetään. Suomen Kuntaliiton tuoreen tilaston mukaan Kyyjärven kunnan järjestämät lasten päivähoidon, opetus- ja kulttuuritoimen sekä yhdyskuntapalvelut ovat vuonna 2010 olleet asukasta laskien alle maan keskiarvojen. Vain sosiaali- ja terveyspalvelu-kustannukset ja niistä erityisesti vanhushuollon kustannukset ovat asukasta kohti selkeästi korkeammat kuin maassa keskimäärin. Tämä selittyy suureksi osaksi kunnan iäkkäällä väestörakenteella, joka ei miksikään muutu riippumatta siitä, millaisen kunnanosana Kyyjärvi olisi.

Tämän mukaan näyttäisi siltä, etteivät lähipalvelujen kustannuksetkaan juurikaan laske, vaikka kunta on suurempikin.  

Olen siis sitä mieltä, että lähipalveluja varten tarvitaan lähikunta, sellainen, joka vastaa kuntalaisten sellaisista lähipalveluista, joiden järjestämisessä paikallistuntemuksella on todellakin merkitystä. Vaativammat palvelut, kuten erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito, ammatillinen ja ammattikorkeakoulutus, ovat puolestaan tehtäviä, jotka on tarkoituksenmukaista hoitaa pääsääntöisesti kuntien yhteistyöllä, seudullisesti tai maakuntalaajuisesti.    

Edellä sanotusta huolimatta uskon, että kuntaliitoksiakin Suomessa vielä syntyy vapaaehtoisuuden pohjalta. Mutta enemmän tai vähemmän pakolla kuntakentän aivan uusiksi paneminen ei käy.
 
Mauri Pekkarinen
kansanedustaja