Lintu

Runo on Annikki Kujalan kirjasta sitä se on, Sinisilmä

Kodin sisustaminen on hauskaa puuhaa. Kun muuttaa,
voi hyvällä omallatunnolla hylätä osan vanhoista kamois-
ta. Hankkia uutta, pukea asuntonsa uusiin vetäviin ku-
teisiin, kuten nykykielellä kai sanotaan.

Allekirjoittanut hankki erään muuttonsa jälkeen koi-
vunvaaleita sävyjä. Vasta kun pysähdyin kesken sisus-
tuspuuhien vetämään henkeä, huomasin linnut.

Mitähän psykologi sanoisi? Ikkunaverhoissani lentelee
pieniä valkeita lintuja. Vähän isompia tyynyissä ja sän-
gynpeitteessä. Jopa palapelissä. Purkautuuko muutta-
minen- entisestä vapautuminen - lentävän linnun muotoon?
Vai onko kyseessä ihmisen ikuinen ikävä irti maasta?

Oli miten oli, lintuja on hyvä katsella. Kun vetää
pimeän eteen valkoisen rullaverhon poutapilvineen ja
pääskyineen, on syksylläkin vähän kesäisempi olo.

Lintujen ja poutapilvien keskelle kaipasin jotain vä-
hän miehisempääkin sisustukseeni. Ostin aataminomenan.
Kukkasen, joka kantaa kukkiessaan erivärisiä pompuloita,
on hyvin kaunis ja värikäs. Mietin, mistä moinen nimi?
Sekin selvisi. Myyjä varoitteli päästämästä kukkaa kui-
vumaan. Tarvitsee kuulemma paljon kostuketta. Asiayh-
teys tuli täysin selväksi: niinhän aataminomenat useinkin.

Etsipä sinäkin, rakas lukija,lähellesi omat lintusi
ja kukkasi. Tai perhosesi, kirjasi, musiikkisi. Tai mitä
tahansa viihtymiseesi tarvitset