Katso lisäkuvat

Pali-palit

Ei taijja kukkaan muistaa jalakineita nimeltä pali-palit.

Minä näin semmoset ensimmäisen kerran tyttösenä. Kaupungista oli tullu koulutyttöjä kesälomalle ja ne mennä läpsytteli niillä pali-pali kengillä uimapuvut ja pyyhkeet käsvarrella Lehtolan pyykkirantaan uimaan. Kyllä se meno näytti hienolta!

Ne pali-palit oli puukengät, jossa oli yks nahkaremmi ja varpaat jäi palijaaks.Minusta punaremmiset oli kaikista nätimmät.

Vissin isä sitte hoksas, että minun ois teheny mieli samallaisia. Yhtenä päivänä se sahas lauvasta kaks pätkää ja höyläs ja vuoli niistä jalakapohojan muotoset palat. Sitte vielä santapaperilla hinkkas niitä. Jostain nahanpalasta se leikkas remmit ja naulas kiinni niihin puupohojiin. Tuvan lattia oli justiin maalattu semmosella  punertavan ruskealla maalilla ja sitä oli jääny vähän purkin pohojalle. Sillä isä maalas ne nahkaremmit. Siinä oli tytölle pali-palit!

Niillä minä sitte läpsyttelin jonku aikaa. Vähällä se oli lapsen mieli nouvatettu siihen aikaan.

Kyllähän isältä suju puutyöt hyvin, kirvesmies ku oli ammatiltaan. Kottiinki se teki monenlaista tarvekalua; pöytää, hyllyä ja ränkkyä, suolasalakkaria ja puukauhaa. Onpa minulla nytkin piirongin päällä isän tekemä kukkasilla koristeltu kannellinen puurasia.Oikein kaunis. Sen pohojassa lukkoo Äänisellä 12.4.1944 A.L..