Katso lisäkuvat

Jalat järvessä, pää pilvissä!

Pientä kylmähoitoa jaloille kun takana on reilu 42 juostua kilometriä.

Tämänkertainen elämysmatkamme alkoi perjantaisena aamuna 25.5. kun suuntasimme Nopolasta kohti Tamperetta, nääs. Vaimo ajaa ja mies ohjaa ajoa.. aurinko paistaa.. en muista enää paistoiko. Perille kuitenkin saavutaan, auto ruutuun ja koulutukseen. Vaatii lehmänhermoja että selviän kaikesta kuulemastani. Juoksija ei ole moksiskaan, heiluttelee vain jalkojaan. Koulutussession jälkeen pää huutaa kahvia! Melkein en osaa sitäkään ostaa, en edes huomaa, että tarjolla on kahta eri kahvia, luomua ja tavallista. Myyjän kysyessä, en enää muista kummasta pannusta kaadoin! Kyllä Kylätuvalla saa päiväkahvinsa helpommalla!

Juoksija tarvitsee vielä parit pussit geeliä ( vararavintoa) juoksumatkalle. Sen jälkeen pakenemme tätini täysihoitolaan, jossa meitä odottaa maukas lämmin ruoka. Ilta vierähtää seurustellessa, on paljon sanottavaa. Jari käy tietysti iltalenkillä. Ja nukkuu kuin tukki yönsä, mikä tietää hyvää juoksun kannalta.

Maratonpäivä on aurinkoinen, auton keula kohti Valkeakoskea. Yhdeksältä kilpanumeroa hakemaan ja osallistumista varmistamaan. Sitten odotellaan ja ihmetellään. Jarilla alkaa olla näissä piireissä jo paljon tuttuja naamoja. Klo 11 nämä harrastukseensa hurahtaneet päästetään matkaan. Aurinko paistaa, mutta tuulee melko viileästi. Menee hyvän matkaa toista tuntia, ennenkuin pääsen kannustamaan omaani. Käyvät siinä urheilukentällä lenkin heittämässä. Vielä puolet matkasta jäljellä. Seuraan monentasoisia juoksijoita ja laiskaksihan siinä itsensä tuntee. Seisoskella nyt siinä toimettomana. Järjestäjätkin olisivat tarvinneet apuja reitin ohjeistuksessa. Jarinkin palaute juoksun jälkeen oli, että jollei olisi juossut porukassa, niin eksynyt olisi.

45-vuotiaiden kärki tulee maaliin. Kannustan Jaria. Voittajaa. On kuitenkin väärä sukunimi. Pienen tovin päästä saan huutaa myös omalleni. Maalissa on helpottunut mies. Pääsi maaliin asti, taas kerran. Jarille eka SM-mitali maratonilta. Se on suorastaan IHME, kun ajattelen hänen työtuntimääriään. Johonkin ne juoksuharkat on sitten vielä sovitettava. Ja kait levollekin pitäisi jäädä aikaa...  Palkintojenjako venyy ja vanuu. "Verkonpaino" pujotetaan kaulaan ja Pentti Vaajakoskelta tarjoaa vielä kahvit päälle.

Kotimatka alkaa. Yksi myönnytys vaimolle, ajamme Ikean kautta. Vajaa tunti ja ulos tulemme peräti 13 euroa tuhlanneina. Kaupissa odottaa toinen täti ruoan kanssa ja tasan klo 18 soitamme ovikelloaan. Tämä kohde on Ikeaa parempi ja kotimatkalla auto on täyteen lastattu. 
Sunnuntaina palaudumme kotitöitä tehden, minähän en siis kahteen päivään tehnyt mitään ja silti rättipoikkiväsynyt. Juoksija on selvästi pirteämpi, touhuaa pihalla koko päivän. Mutta nyt on jo toinen päivä kun ei ole käynyt lenkillä... ehkä se taas huomenna palaa normaaliin arkirytmiin.