Katso lisäkuvat

Päiväkahvit luonnon helmassa

Kyypartion Tarpojat pukivat ulkoilutamineet niskaan ja suuntasivat kohti Salamajärven kansallispuistoa.

Päiväreitiksi valikoitui 5 km mittainen taival Huttukankaalta Pyydyskoskelle. Paikka oli useimmille uusi ja siksi kait niillä olikin niin kiirus se nähdä, nuorisolla meinaan. Omaa etenemistä jarrutti välillä myöhäisen sadon mustikat, niitä oli ihan pakko syödä.

Huttukankaan parkkipaikka on hivenen ennen Koirasalmea. Siitä lähtee reitti josta voipi sitten valita, Heikinjärvennevan lintutornin, suunnan josta pääsee Sysilammelle. Tai suunnan Pyydyskoskelle, Koirasalmelle päin. Sää oli upea, tummat pilvet väistyi ja aurinko kirkasti retkeämme. Maasto oli vaihtelevaa: helppokulkuista metsäpolkua, pitkospuita soitten yli. Metsäpeuroja emme onnistuneet näkemään mutta hirvikärpäsistä saimme seuraa iholle asti.

Pyydyskoskella on nähtävissä vanhan savottakämpän rauniot. Tosin Oskari nimesi sitä kaatopaikaksi, koska romua sinne on jäänyt /kerääntynyt. Kota on siisti ja tulipaikka siinä hyvä. Vesi solisee uomassaan päivästä ja vuodesta toiseen. Kyllä siitä kahvit keittää.

Siinä nuotiolla istuessani, sain kuulla erikoista tarinaa partiojohtajasta ja hänen vaimostaan Kyllikistä, joka tuntui hieman tumpelolta. Tämä tarina työn alla ja valmistuu aikanaan. Marjaana oli leiponut eilen pullaa, joka oli pakattu siihen Pullava- pullan pussiin. Niitä saa kuulemma ostaa jostain tyhjänä:) Makkaranpaiston lisäksi tarjolla oli siis tikkupullaa.

Kukaan nuorisosta ei sanonut ettei jaksaisi kävellä, päinvastoin kyllä he joutuivat jonon häntää välillä odottelemaan. Heikinjärven laavulla siihen odotteluun tarjoutui upeat puitteet. Minä olisin voinut siinä vaikka syödä uudet eväät, jos olis kehdannu kaikille ääneen sanoa..

Menkääs nyt hyvät ihmiset retkelle mehtään, on ne hienoja paikkoja ja kokemuksia. Ja aina ei tarvitse edes lähteä kovin kauas. Jättäkää kiire ja arki kotiin. Sopiva vaatetus sään mukaan ja hyvät eväät! Se on siinä.