Päivä-ja iltakävelyä Peuranpolulla

Heikinjärven havaintotorni oli sopiva kohde iltakävelylle. Tämä paikka löytyy Salamajärven kansallispuistosta.

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna viiden hengen ryhmä kyypartiolaisia lähti tutustumaan Peuranpolkuun, tai paremminkin pieneen osaan siitä. Aluksi porhallamme autolla Salamajärventietä, ja ensin tietysti lähtöpaikan ohi, meni kartturin piikkiin...

Rinkat selkään ja polulle, joka onkin hyvin selkeästi merkitty. Tulemme Pitkälahteen jossa tapaamme muita reitillä vaeltajia. Jyrkkäniemelle saavuttaessa tuulee niin, että haemme suojaa puukatoksesta. Jotenkin se paidanselkämys oli jo kostunut ja taukoa pitäessä tulee kylmä.

Ensimmäisen ja reisssun ainoan metsäpeura havainnon teemme ennen Matolammelle saapumista. Kumma kyllä peura ei seurastamme nauttinut vaan pötki suolla rivakasti kauemmaksi. Hirvikärpäset sentään pitivät meistä!

Saavumme 10 km jälkeen Sysilammelle ja keskitymme ruokailuun. Sen jälkeen jää sopivasti aikaa käydä reilun 3 km päässä sijaitsevalla havaintotornilla. Tornista bongaamme kaksi joutsenta. Ilta on pimentynyt ja väki opastetuvalla lisääntynyt, yöpyjiä on 13. Iltanuotiolla kuuntelemme italialaisen ja itävaltalaisen vaihtarin kuulumisia ja Suomi kokemuksia.

Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkuu kohti Perhon Ulkoilukeskusta. Toteamme että tämä reitin osuus tuntuu jotenkin takkuiselta. Polku on pieni ja välillä vähän ryteikköinenkin. Lihasvoimissako lie vika vai missä, mutta polku vain jatkuu ja jatkuu. Tällä 10 km pätkällä oli myös hyvin kosteita kohtia. Ja upeita vihreitä sammalmättäitä,kuin satumetsässä.

Peuranpolun pää on nyt avattu kyypartiolle eli toivoakseni palaamme sinne nahkalilja vaelluksen merkeissä ensi keväänä.