Alkuperäiskopioita ja leipää etsimässä. Kaukaa.

Elämisen alku Japanissa on lähtenyt käyntiin jokseenkin soveliaasti. Hämyistä kirjaimerkeistä huolimatta urhea reportterimme etsii ruokaa joka ei sisällä mustekalaa.

Eläminen täällä Sendaissa lähti itseasiassa liikkeelle varsin mainiosti, mikäli ei alkukankeuksia oteta huomioon. Useat vapaaehtoisryhmät auttoivat meitä uusia tulokkaita rekisteröitymään virallisiksi muukalaisiksi, sekä availemaan tuon niin varsin hyödyllisen pankkitilin. Kaikenkaikkiaan alkujuoksut oli ohjattu kovin mielekkäästi, eikä siten tuottanut pahemmin ongelmia sopeutua itse elämiseen. Muut vaihtarit olivat yhtä ansiokkaasti pihalla asioista kuin allekirjoittanutkin, joten yhteisen asian puolesta tutustumisia tuli varsin runsaita määriä. Tällä hetkellä kavereita on kertynyt reilusti toistakymmentä, joten ainakaan ei tarvitse yksin kykkiä ellei välttämättä halua.

Alkuhässäköihin sisältyi hyvin pitkälti papereiden täyttelyä, enkä muista milloin viimeksi olisin kahden päivän aikana hajonnut yhtä lahjakkaasti erilaisten väärällä kielellä kirjoitettujen/täytettävien kaavakkeiden kanssa. Onni onnessa että ei tarvinna hajoilla yksin sentään. Paikalliset auttoivat minkä pystyivät, sekä tarjoutuivat ilomielin kirjoittamaan osoitteenikin mokomiin lappuihin. Itse en toki osaa osoitettani kirjoittaa - vielä. Hauskaa hommasta tekee se, että kun nämä kaikki laput oli täytetty ja palautettu ja saatu vielä nippu uusia lappuja (ns. virallisia kopioita) - sanotaan ties missä että "ei tää kelpaa, meidän pitää saada alkuperäinen paperi". Punaisen leiman voima on valtava. Varsin moni vaihtari manasi ylimääräistä paperinhakureissua aobawardin virastoon vain sen takia että sai saman lapun punaisen leiman kanssa jotta voisi ostaa puhelimen. Ja toki siinä vaiheessa kun tämä alkuperäinen lappu sitten annetaan puhelinmyyjälle niin mitäs hän tekee - menee ja ottaa siitä kopion. Näin.

Ruokakulttuuri olikin sitten sellainen märkä rätti naamalle ettei äkkiseltään tule moista kokemusta toisaalta mieleen. Täällä kun nautitaan sellaisia herkkuja kuin kanan nivelet, kanamössöä tikussa (jepjep, olemma aivan varmoja että siinä on kaikki mitä kanasta löytyy, höyheniä myöten), kaikenvärisiä hyytelöitä sekä pinkkiä kasvilta etäisesti näyttävää rouhetta. Toki löytyy kaikkea hyvääkin, ja itseasiassa suurimmalta osaltaan ruoka on varsin maukasta. Erilaista toki, koska täällä ei suolaa pahemmin käytetä. Tämä johtikin erään ruotsalaissyntyisen tuttavani toteamaan: "Japanilainen ruoka on joko mautonta tai makeaa". Jossain määrin täytynee moinen allekirjoittaa omaltakin kohdalta. Raaka kala on hyväähköä, mutta makua siitä saa hakea ellei sitä uita soija-wasabikastikkeessa. Aijjuu, ja mustekalaa löytyy joka lähtöön. Iloisena yllätyksenä huomasin että sitä voi ostaa paikallisesta marketista tuoreena. Onnea ja autuutta, eikun kokkaamaan ihan itte.

-- Juho Kainu