Kas kun on keitto joelle eksynyt.

Jokasyksyiset Imoni-juhlat ovat lähteneet vauhdilla käyntiin, erilaisten tahojen pitäessä kyseisiä tilaisuuksia oikeastaan joka päivä ainokaisen jokemme rannalla.

Imoni on jokasyksyinen tapahtuma täällä Japanissa, ja erityisesti tällä meidän alueellamme sitä harrastetaan varsin innokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että porukka immeisiä kokoontuu joen rannalle kokkailemaan erityistä vihanneskeittoa ja viettämään aikaa yhdessä. Toki ruokalista ei ole rajoittunut ainoastaan vihanneskeittoon, vaan kohtuu moni harrastaa myös lihasuikaleiden paistamista ja/tai lisäämistä keittoon makua antamaan. Imoni on ymmärtääkseni alunperin maanviljelijöiden juhla, jota vietettiin sadonkorjuun jälkeen - tällöinhän keitto tehtiin toki oman maan juureksista. Iloisena kulttuuritekona myös meidät vaihtarit kutsuttiin viettämään Imonia @home-ryhmän toimesta. @home on toki siis paikallinen opiskelijaryhmittymä joka käyttää aikansa vaihtareiden kanssa touhuamiseen.

Täten siis eräänä sateisena lauantaina porukkamme lähti täältä asuntolalta jokea kohti mielessään kuva herkullisesta keitosta. Tokihan keiton täytyypi olla hyvää kun sitä kerran varta vasten kerran pari vuodessa tehdään ja oikeen joen rannalla. Joelle olikin meidän kaveripiirimme saapuessa kerääntynyt varsin mittava määrä ihmisiä eri ryhmittymistä. Kyseinen paikkamme sillan kupeessa oli siis mitä ilmeisemmin myös valtaväestön tietoisuudessa. Väkijoukkoa uhmaten siirryimme polkupyörämeren läpi joen rantaan etsimään tuttuja kasvoja ja kattelemaan notta mitäs siellä kattiloissa oikeen kiehuukaan. Vihanneksia, pari hassua lihasuikaletta (joiden suhteen Åkella oli järkyttävän hyvä säkä) ja miso-keittopohja. Keittoja oli paria erilaista mallia, joita tuli kaikkia kyllä maisteltua. Osa keitoista oli mauttomia, kun taas eräässä ruskealla liemellä varustetussa - jonka sisällöstä ei ole mitään ideaa - oli makua varsin paljon enemmän. Paikallinen nuoriso näytti suosivan paistettua lihaa ja olutta, mikä on allekirjoittaneenkin mielestä erinomainen osoitus siitä, että kyllä nuoriso tietää miksi joelle tullaan.

@home halusi tällä Imoni-juhlallaan lähentää uusien vaihtareiden ja ryhmän välejä, ja tutustutaa omia jäseniään meihin hassuihin ulkomaalaisiin. Tässä he lienee onnistuivatkin, sen verran monta pientä jutturinkiä joelle syntyi, varsinkin sen jälkeen kun keitot oli syöty ja paikallisia erikoisuuksia alettiin kaivaa esiin repuista ja kivien alta. @home sisältää varsin sosiaalista porukkaa - ja kuten oikeastaan kaikki muutkin japanilaiset, hyvin kohteliasta. Sinänsä mukavaa, että löytyy nuoria joilla on avoin kiinnostus muita kulttuureita kohtaan ja jotka aina jaksavat olla yhtä ihmeissään siitä että eräs nimeltämainitsematon allekirjottanut on t-paidassa vaikka sataa hiljalleen. Yleensäkin, nyt kun näiden paikallisten kanssa on enemmänkin tullut oltua tekemisisssä, niin on jäänyt sellattinen kuva että hyvinkin mielenkiintoista kansaa ovat. Emmie oikeastaan osaa sitä sen paremmin sanoa. Ainakaan vielä.

 -- Juho Kainu