Katso lisäkuvat

Joulu se on tälläkin puolella

Japanissa ei joulua juhlita ihan samanlaisella innolla kuin suomessa, mutta pieni pohjoismaalainen iskuryhmä koittaa parhaansa pärjätä kakkujen keskellä kinkkua etsimässä.

Tuossa sellattinen kuukausi sitten kuulin Erikolta notta lunta saattaisi tulla joskus tammikuussa. Siinä vaiheessa olinkin jo nähnyt joulupukit ja porot roikkumassa kauppakadun katoissa, sekä kuullut nuo ah, niin ihanat jouluiset kotoisia kännyköitten soittoääniä muistuttavat "joululaulut" joka liikkeessä. Niinno, kyllähän ne soi Suomessakin. Mutta yleensä suomessa soi ne aidot laulut sikäli kun muisti pelaa, täällä soi jotain lievästi muunneltuja teemoja ettei tarvitse varmaan tekijänoikeuksista maksella. Lisäksi on alkanut hiljalleen näkymään ruokakaupoissa joulukakkuja. Aivan oikein - täällä syödään jouluna kakkua ja siinäpä se. Siinä missä Suomessa on tottunut viettämään jouluna aikaa perheen parissa ja jouluruokia maistellen niin näillä näkymin tänä jouluna vedetäänkin napa täyteen kermaylläriä.

Tai mahdollisesti ei, riippuen siitä miten meidän pieni joukkomme onnistuu tavoitteissaan. Kauhistuneena kerman ja silkan makean määrästä paikallisessa joulupöydässä, pieni pääosin länsinaapureista ja parista muusta suomalaisesta koostuva ryhmämme pyrkii kokkailemaan edes jotain kotoista aattoillaksi. Japani ei tosin ole tehnyt tästä helppoa, sillä kinkkua ei tahdo löytää kuin elävänä maalta ja puuroriisiä ei myydä. Perjantaina olisi tarkoitus tehdä viimeinen yritys haalia jotain tarvikkeita kasaan. Onneksi ruotsista saapui sentään lähetys glögiä ja pipareita, joten jotain kotoista sentään löytyy.

Itseasiassa, ei täällä nyt niin kovin kauheata ole. Vaikkakin täytyy myöntää että vähän on leivinuunin lämpöä ja jouluruokien tuoksua ikävä, niin pääosin kyllä on ihan jouluinen mieli. Tästä käypi kiittäminen mm, kuvassa näkyvää joulupukkia joka oli läsnä jouluvalojen avajaisissa. Oli kuulemma ollut jokseenkin pitkä matka tänne asti, ja Hässäkkä-porokin oli taas jotain viivästymisiä reissulle aiheuttanut. Eikai siinä, sellattisia ne porot o. Nyt kun sivuraiteille päästiin niin jouluvalot avattiin virallisesti tuossa pari viikkoa sitten, ja päätettiin sitten Emman kanssa lähteä vilkuileen josko olisivat nätit. Koostuvat noin miljoonasta valosesta jotka on ripustettu pääkatua reunustaviin puihin. Komea näky on iltasella, kovinkin.

Lisäksi Sendai-Finland Welfare Association otti asiakseen kutsua meidät suomalaiset vaihtarit Suomalaisen hyvinvointilaitoksen pikkujouluihin tuossa vähän aikaa sitten. Tästä oikein miellyttävästä tapahtumasta ei vain valitettavasti ole kuvia, koskapa allekirjoittaneella sattui aivokatkos ja jätin kameran epähuomiossa pois matkasta. Paikalla oli kuitenkin riisipuuroa, salmiakkikossua ja glögiä. Niin ja kutsuvieraat toki. Ensimmäistä kertaa tapasin japanilaisia jotka puhuvat suomea, ja kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Huomasin samalla, että ilmeisesti olen ollut oikeassa ajatusmallissani notta "eissitä suomea tajjua ulukomaalane jossee sitäppuhumalla puhu oikkei". Ainakin kirjakielinen suomi on paremmin ymmärrettyä. Voi voi, hauskaa ol sielläki ja tonttulakit kans.

Alkanee tulla jaariteltua taas umpisia lampia, jotennii jos sitä pidemmittä puheitta toivottelen täältä itseni ja muiden vaihtareiden puolesta mitä lämpimintä joulua sinne Suomeen ja kotosalle. Ilo tuli miullekkin kun huomasin että Eriko oli väärässä - meillä sataa lunta täälläkin.

-- Juho Kainu