Suuret ikäluokat - maaseudun mahdollisuus

9.1.2006 Kansanedustaja Kalevi Olin

Vuoden ensimmäiset kuulumiset eduskunnasta on kirjoittanut kansanedustaja Kalevi Olin aiheena suuret ikäluokat.

Suuriksi ikäluokiksi määritellään perinteisesti Suomessa toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1945 - 1950 syntyneet. Vauvatulvaa toki esiintyi useimmissa muissakin länsimaissa. Joskus ikäluokkiin näkee luettavan vuosien 1945 ja 1957 välillä syntyneet.  

Syntyvyyden huippu ajoittui maassamme vuosille 1946, 1947 ja 1948. Tällöin syntyi vuosittain yli 100 000 lasta. Suurin määrä 108 168 lasta löytyy vuodelta 1947. Lukujen merkityksestä kertoo, että viime vuosina lapsisyntyvyys näyttää romahtaneen 56 000 – 57 000 eli 1860-luvun vaikeiden nälkävuosien tasolle. Jos 1940-luvulla syntyi lapsia paljon, ankara oli heidän joukossaan imeväiskuolleisuus: noin kymmenen kertaa suurempi kuin nykyisin. Alle vuoden ikäisistä kuoli siis vuosittain 5 000 lasta. Tämäkin luku on suuri. Siihen ei kuitenkaan osattu kiinnittää erityisempää huomiota, koska aikaisemmin imeväiskuolleisuus oli ollut suhteellisesti vieläkin suurempi.

 

Vaikka maastamuutto työn hakuun, tapaturma-, työ- ja tauti- sekä muut kuolemat ovat verottaneet tuntuvan osan suurista ikäluokista, vuosina 1947 ja 1948 syntyneet ovat yhä maamme suurimmat ikäluokat. Suuria ikäluokkia pidetään varsin itsetietoisina ja yhteiskunnallisesti valveutuneina. Kiinnostavaa on, että he kaikki tietävät kuuluvansa kyseiseen ikäluokkaan.

Ikäluokan sosiaalipoliittisesta merkityksestä kertoo, että siihen lukeutuvat ovat syystä tai toisesta karttaneet omien suurperheiden luomista vastoin omia lapsuuden kokemuksiaan. Ikäluokat ovat synnyttäneet lapsia vähän ja huomattavan pitkän ajan kuluessa.Sosiaalipoliittisella merkityksellä tarkoitetaan myös, että ikäluokkien väliset suuret erot aiheuttavat eroja palvelutarjonnassa puhumattakaan eläkkeiden rahoituksesta.

 

Tässä ottamani esimerkit olen poiminut professori Eino Heikkisen ja tohtori Jouni Tuomen toimittamasta tutkimuksiin perustuvasta erinomaisesta teoksesta Suomalainen elämänkulku (Tammi). Kirjoittajat osoittavat suurten ikäluokkien elämään liittyneen ei vain elinkeinorakenteen muutoksen, vaan voimakkaan kaupungistumisen ja näihin kytkeytyneen kulttuurin uudenaikaistumisen. Suuret ikäluokat loivat 1960-luvulla erillisen ja oikeastaan maassamme ensimmäisen selkeäpiirteisen nuorisokulttuurin. Ikäluokat erottuivat nuorisona. He myös muodostivat vahvan kuvan itsestään nuorisona. Ikäluokkiin lukeutuvat kokivat voimakkaan poliittisen radikalismin aallon. Se näkyi paitsi politiikan terävöitymisenä paikallis- ja valtakunnan tasolla, myös nuorten osuuden ja aseman vahvistumisena päätöksenteossa.

 

Tutkimukset osoittavat suurten ikäluokkien olevan nyt pitkällä keski-iässä. Heidän kuvansa itsestään on edelleen nuorekas: joka viides kokee itsensä selvästi ikäistään nuoremmaksi. Vain kolme prosenttia pitää itseään ikäistään vanhempana.

 

Suuret ikäluokat tunnetaan uusia käytäntöjä luovana sukupolvena. Heidän yhteiskunnallisen asemansa merkitys perustuu luonnollisesti suureen lukumäärään, mikä aina painaa demokraattisessa yhteiskunnassa, mutta myös siihen, että he maksavat eniten veroja ja heihin kohdistuvat suurimmat tulonsiirtovelvoitteet. Ikäluokat ovatkin hyvinvointiyhteiskunnan suurimpia nettomaksajia. Ilmeisesti tästä johtuen valtiovarainministeriö haluaa ikäluokan pysyvän työelämässä mahdollisimman pitkään.

 

Tutkimustulokset kertovat ikäluokan jo jossain määrin pohtivan, mitä he eläkepäivinään aikovat tehdä. Henkinen valmistautuminen eläkkeelle siirtymiseen on siis alkanut ilmeisen ajoissa, vaikka eläkeikä onkin vielä useilla lähes kymmenen vuoden päässä.

 

Ikäluokasta usealle eläkeikä merkitsee muutosten aikaa: moni haluaa vaihtaa ympäristöä. Jotkut haluavat talveksi lämpimään etelään, jotkut palata lapsuuden kotipaikkakunnalle tai muuttaa maalle tai talviasuttavaan mökkiin järven tai joen tuntumassa. Mikäli osakin suurista ikäluokista muuttaa maaseudulle, menettelyllä on merkitystä vastaanottajakunnan terveys-, sosiaali- ja vapaa-ajan palvelutarjonnalle, mutta myös maakuntien ja valtion harjoittamalle aluepolitiikalle.

 

Suuria ikäluokkia pidetään huomattavan maksukykyisinä ja laatutietoisina eläkevuosinaankin. Oletettavaa on, että heidän painoarvonsa yhteiskunnallisena vaikuttajaryhmänä pikemminkin kasvaa kuin vähenee. Ikäluokkaan kuuluvat elävät keskimäärin pidempään kuin yksikään edeltävä sukupolvi. He kokevat terveydentilansa tänäkin päivänä kohtuullisen hyväksi. 

 

He seuraavat aikaansa ja edustajiensa aikaansaannoksia.

 

Kalevi Olin

Kansanedustaja

Tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

kalevi.olin@eduskunta.fi