Uutta lunta-luistava keli?

Hiihtoviikko Ylläksellä, viikko 14

Viikkoon sisältyy monenlaista keliä. Lunta, räntää ja vettä vihmoi taivaalta. Toki joukkoon sopi myös pari kaunista aurinkoista päivää. Keskiviikko 5.4. tarjosi kaiken sen mitä Lappi parhaillaan voi tarjota. Hiihdimme Äkäs myllyltä Lompoloon n. 20 km. Aurinko lämmitti, maisemat olivat postikorttimaisen kauniita. Rauhaa ja hiljaisuutta - juuri sitä mitä aina sieluni halajaa Lapissa. Emme malttaneet vielä lopettaa siihen sen päivän hiihtoa, vaan pari kiekkoa järven jäällä aurinkoa palvoen oli piste iin päälle.
Saunaan ja syömään -ruoka oli niin hyvää ettei sanotuksi saa ja sitä oli riittävästi. Sitten loppuilta meni huilatessa.

Perjantai oli sitten oikein räntäsateinen ja monilla oli ongelmia suksien kanssa. Päätin kuitenkin lähteä ladulle. Vastaan tuli väkeä sukset kainalossa ja myrtsi ilme kasvoilla. Havuja oli aseteltu ladulle. Olin tyytyväinen kun sukseni pelasi  -oma rasvamestarini oli onnistunut!
Perjantai-iltana oli Pyhän Laurin kappelissa konsertti, jota olin koko viikon odottanut. Päivän hiihto väsytti ja ruokaa oli mahassa enemmän kuin lääkäri määräsi, mutta kun olin päättänyt mennä niin menin. Majoituspaikassa oli kelkkoja joita sai lainata, ei muuta kuin avoauto alle ja kappeliin. Konsertissa esiintyivät Maarit Persson, Jussi Kiiveri sekä pianistina oli Kari Kuusamo. Kappelin alttaritauluna on tunturimaisema. Tunturipappina oli Ypäjän kirkkoherra Risto Ahti. Hän oli vieraita vastaanottamassa ja ennen konsertin alkua kertoi kappelin historiaa ja selvisi että kappeli on 6 vuotta ollut käytössä. Itse konsertista pidin kovasti. Vieläkin soi päässäni Merikannon Onnelliset sekä Oi kiitos sä Luojani armollinen. Päätöskappaleena oli Niin paljon kuuluu rakkauteen. Taisi siinä kyynel vierähtää poskelle muiltakin kuin minulta.

Kiireen päätin jättää kotiin kun lähden lomalle. Onnistuinkin aika hyvin, kiire oli vain yhtenä päivänä ja se päivä oli tiistaina kun sain mahataudin! Se onkin taitolajikin keritä vessaan!!! Onneksi selvisin siitä sen päivän aikana.

Kilometrejä en lähtenyt hiihtämään, lähdin etsimään sitä rauhaa ja tunnelmaa mitä niin monena vuotena ennenkin. Löysin etsimäni ja luulen että kevään loskat on nyt helpompi kestää ja tuleehan se kesä kun maltetaan odottaa!

Lauantaina oli sitten etelään tulo. Aivan kommelluksitta se ei onnistunut. Pihtiputaan pohjoispuolella bussin peräpäästä pöllähti sellainen savu että taisi vastaantulijoilla olla hankaluuksia nähdä eteensä. Naisen logiikalla ymmärsin että jotakin laakerivikaa siellä oli. Tunnin odottelun jälkeen saatiin toinen linjuri ja matka saattoi jatkua. Loppu hyvin, kaikki hyvin, Kotona jälleen.