Ei ihan mitätön !

EU:n budjetin toiseksi suurin menoerä on alue- ja rakennetuki unionin
heikoimmille alueille. Siihen käytetään lähes 40 % koko unionin yhteisestä
budjetista.

Idea on, että edellytyksiltään heikoimpien alueiden menestysmahdollisuuksia vahvistettaan eri tavoin. Tarkoitukseen käytettävillä varoilla voidaan tukea yritysten investointeja ja kehittämishankkeita. Samoin tukea voidaan myöntää tietoliikenneyhteyksien kohentamiseen, erilaisiin koulutushankkeisiin ja rajatusti myös perusinfrastruktuurin, teiden ja vastaavien kohentamiseen.

EU:n aluetuen määrä vaihtelee suuresti alueittain: Vahvimmille  alueille ei mitään, heikoimmille aika reilusti. Onnistuimme saamaan Saarijärven ja Viitasaaren seutukunnat vuonna 1995, Suomen liittyessä unioniin aika vankan EU:-tuen piiriin.

Nyt unionin alue on laajentunut tuntuvasti ja ensi vuoden alusta mukaan liittyy kaksi uutta, köyhää maata. Suomi menettää tukikelpoista aluetta melkoisesti. Pääosin sisäministeriön ja osin minun ministeriöni vastuulla olevilla ratkaisuilla olemme onnistuneet takaamaan Saarijärven-Viitasaaren seudulle ensi vuoden alusta pääsyn sekä parhaan EU-tien että parhaan kansallisen tuen piiriin vuoteen 2013 saakka.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että EU:n aluetuki Kyyjärvellä tulee olemaan 4 - 5 -kertaa suurempi kuin esim. naapurissa Alajärvellä. Koko ohjelmakaudella tämä tarkoittaa noin 30 miljoonaa euroa EU-perusteista rahaa Saarijärven-Viitasaaren seutukunnassa alueen kehittämishankkeisiin. Lisäksi yritystukien tasossa alue nousee monen vuoden tauon jälkeen I- tuen piiriin.

Pohjoisessa Keski-Suomessa pitäisi nyt tunnistaa ne kehittämislinjat. joihin
yhteiset resurssit tulee kohdistaa. Hankkeita lukumäärän soisi olevan
mieluummin lähempänä pariakymmentä kuin sataa.

* *
Toimin neljä vuotta Suomen kunta-asioista vastaavana ministerinä vuosina 1991 - 1995. Vuosituhannen vaihteessa toimin neljä vuotta Suomen Kuntaliiton valtuuston puheenjohtajana. Viimeistään niissä tehtävissä opin aika paljon siitä, miten muualla maailmassa paikallishallinto oli ja on järjestetty.

Ottamatta tässä ja nyt kantaa enemmän asiaan, voin sanoa, että missään
Euroopassa ei ole niin keskitettyä kunnallishallintoa kuin mihin Suomessa nyt monet tähtäävät. Ajatus vähintään 20.000 asukkaan kunnista johtaisi noin 70 kuntaan Suomessa.
Ajatus, että  koko maakunnan yhteistä ääntä käyttävien maakuntien sijasta
maakuntalaajuisten tehtävien vetovastuu annettaisiin maakuntien
keskuspaikkakunnille on mitä epädemokraattisin ja keskittävin.

Miksi ihmeessä päätösvalta kaikista keskeisistä lasten peruskouluun liittyvistä asioista pitäisi viedä kauas, kauas niistä ympyröistä, joissa tunnetaan ja tiedetään perheet, lapset ja se, mitä nämä tarvitsevat. Mummon hoidosta nyt puhumattakaan!

Mauri Pekkarinen