Poimintoja Kyyjärven metsänhoitoyhdistyksen taipaleelta

Helmikuun 14. päivänä 1951 pidettiin Kyyjärven metsänhoitoyhdistyksen perustamiskokous Rinta- Kokossa.

Läsnä olivat 10 kyyjärvistä metsänomistajaa ja metsänhoitaja Aromaa metsänhoitolautakunnasta. ”Metsänhoitaja Aromaan selostettua 17.11.1950 annettua MHY-lakia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia metsänhoitoyhdistyksen toiminnalle, päätettiin perustaa sanotun lain mukainen yhdistys, jonka nimeksi määrättiin Kyyjärven metsänhoitoyhdistys. Yhdistyksen säännöiksi hyväksyttiin yksimielisesti Keskusmetsäseura Tapion suunnittelemat mallisäännöt”.

Yhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen valittiin varsinaisiksi jäseniksi J.V. Kainu, Johannes Löytönen, Valde Aksela, Leo Jukkala, Toivo Lehtola ja Toivo Uusisalo. Varajäseniksi valittiin Otto Pölkki, Varma Saramäki ja Vihtori Huumarkangas.

Heti seuraavassa hallituksen kokouksessa maaliskuussa yhdistyksen ensimmäiseksi ja pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi valittiin Leo Jukkala, valmisteltiin yhdistyksen rekisteröitymistä ja päätettiin laittaa metsätalousneuvojan paikka auki. 7 hakijaa ympäri Suomea olikin kiinnostunut paikasta ja toukokuussa hallitus valitsi ehdokkaista Sysmäläisen hakijan, joka sittemmin osoittautui liian kalliiksi. Hallitus päätti varmuuden vuoksi jäädä odottamaan uusia hakijoita.

Keski-Suomen metsänhoitolautakunta suositteli yhdistyksen neuvojaksi Matti Järvistä Karstulasta. Hallitus päätti syyskuussa yksimielisesti valita Järvisen, mikäli palkkaus on ohjepalkan mukainen ja hän muuttaisi Kyyjärven kuntaan vakinaiseksi asukkaaksi. Järvinen suostui ehtoihin ja hänet majoitettiin Johannes Löytösen taloon.

Joulukuussa 1951 pidettiin Kyyjärven metsänhoitoyhdistyksen ensimmäinen syyskokous. Läsnä oli 8 yhdistyksen jäsentä, sekä metsänhoitaja Aromaa ja metsäteknikko Saarikoski metsänhoitolautakunnasta. Keski-Suomen metsänhoitoyhdistysten liittoa edusti metsänhoitaja Hassi. Kokouksessa vahvistettiin seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Toiminta päätettiin aloittaa heti vuoden 1952 alusta. Menoista suurimman osan vei neuvojan palkka 504 000 mk. Lisäksi kuluina olivat lapsilisät sekä kansaneläkemaksut sekä toimistokulut.

Tuloja tuli 70 000 mk:n valtionavusta, metsänmyyntivälityksestä ja toimituspalkkioista. Leimauspäivä maksoi 1500 mk jäseniltä ja 2000 mk yhdistykseen kuulumattomilta metsänomistajilta. Puutavarayhtiöille tehdystä työstä taksa oli 2200 mk päivältä.

Metsänhoitomaksun suuruudeksi määrättiin 6 % metsän puhtaasta tuotosta. Lisäksi päätettiin liittyä Keski-Suomen metsänhoitoyhdistysten liittoon.

Yhdistyksen ensimmäisiä työkaluja olivat 2 turvaruiskua, 5 palosankoa, 3 kuokkaa ja 3 vesuria. Vuoden 1952 syyskokouksessa keskusteltiin jo omien toimitilojen hankkimisesta.

Kyyjärven metsänhoitoyhdistyksen hallitus myönsi neuvoja Järviselle eron hänen pyynnöstään vuoden 1953 alusta. Uudeksi neuvojaksi valittiin 1.4.1953 alkaen Aimo Sorsanen Kyyjärveltä. Paikka oli hakenut 11 henkilöä. Palkkana oli Tapion, eli Normin mukainen palkka ja kyytirahana polkupyörälle määrätty taksa. Hallituksen päätöksen mukaan uuden neuvojan olisi sijoituttava asumaan mahdollisimman keskelle pitäjää ja puhelin olisi välttämätön.

Kevätkokouksessa 1953 hyväksyttiin yhdistyksen ensimmäinen toimintakertomus ja myönnettiin tilivelvollisille tili- ja vastuuvapaus. Maksamattomiin toimituspalkkoihin kiinnitettiin huomiota ja vaadittiin niitä uloshakuun, jos maksua ei pian suoritettaisi.

Vuodeksi 1954 metsänhoitomaksua pudotettiin 2 %:iin. Samalla toimitusmaksuja myös alennettiin. Seuraavaksi vuodeksi hallitus suunnitteli toisen neuvojan palkkaamista ja sen takia metsänhoitomaksun korotusta 3 %:iin, mutta syyskokous hylkäsi esityksen. Myös toimitusmaksujen korotuksia ei hyväksytty.

Kevättalvella 1955 hallitus päätti tilata Hankkijalta moottorisahan esittely- ja työnäytöksen työkalujen kunnostuskurssin yhteyteen. Lisäksi harkittiin laikkurin hankintaa tehostamaan maanmuokkausta. Luovutusmittoja varten hankittiin omat mittasakset ja metsänhoitoyhdistys päätti antaa siemenavustusta metsänhoitomaksua maksaville edustajille 10 % siementen  ja 6 % taimien hinnasta.

Kouluissa aloitettiin metsäopetus ja leimauskilpailuja sekä tupailtoja järjestettiin, jotta oppia metsänhoidosta saatiin tehokkaasti levitettyä. Jäsenhankintaa tehostettiin.

1956 annettiin taimien kasvatus kerholaisten tehtäväksi. Metsänhoitoyhdistys tuki toimintaa rahallisesti ja markkinoi kasvatetut taimet.  Osuuskassa alkoi hoitaa yhdistyksen rahastoa ja päätettiin ottaa yhdistykselle vastuuvakuutus.

1958 hallitus suunnitteli oman toimitalon rakentamista, mutta yleinen kokous tyrmäsi hankkeen. Vuoden syyskokouksessa kuultiin metsänhoitaja Virkkusen esitys Äänekosken puunjalostustehtaan laajentamisesta, joka aiheutti keskustelua.

Toimintasuunnitelmassa vuodelle 1961 kiinnitettiin erityistä huomiota soiden ojituksiin ja vajaatuottoisten metsien kunnostamisiin. Metsänhoitomaksu nostettiin 3 %:iin. Lisäksi vedottiin Pohjanmaan Puu osakeyhtiöön, että se käyttäisi puun autokuljetuksiin kyyjärvisiä autoilijoita. Syyskokouksessa 1961 keskusteltiin sulanmaan aikana suoritettavista leimauksista ja koneellisesta ojituksesta.

1965 katsoi yhdistyksen hallitus hintasuositusjärjestelmän tarpeelliseksi, mutta toivoi, että myös koivupaperipuu sisällytettäisiin suosituksen piiriin ja että sopimuskauden jälkeen olisi lyhyt sopimukseton kausi. Sopimushintoihin tosin vaadittiin korotuksia.

Vuodeksi 1966 laskettiin metsänhoitomaksua 2,5 %:iin. Myyntileimaus maksoi 12 mk päivältä.

Kolmen kunnan metsätaitokilpailut päätettiin aloittaa 1967 yhdessä Karstulan ja Saarijärven kanssa.

1969 yhdistys merkitsi 3 kpl 3000 mk:n arvoista Kyyjärven Puuteollisuus Oy:n osaketta. Yhdistykseen päätettiin palkata väliaikaiseksi työnjohtajaksi Eero Korpeinen. Sahapuun hintasuositus kaihersi hallituksen mieltä ja asiasta annettiin palautetta Keski-Suomen metsänhoitoyhdistysten liitolle.

Eero Korpeisen siirryttyä pois yhdistyksen palveluksesta päätettiin palkata työnjohtajaksi Veikko Lähdemäki Kyyjärveltä. Sahapuun hintasuositus Kyyjärven osalta aiheutti keskustelua hallituksessa, eikä sitä voitu hyväksyä.

1971 yhdistys täytti 20 vuotta ja juhli sitä Summasaaressa.

Vuoden 1974 metsänhoitomaksu nousi 4,3 %:iin. Vuoden 1975 syyskokouksessa päätettiin, että tulevaisuudessa taimikonhoitotyöt tehtäisiin pääasiassa raivaussahalla.

1976 hallitus antoi neuvoja Sorsaselle valtuudet käyttää yhdistyksen puolesta Yksityismetsälain 2§:n mukaisia vakuustalletuksia talletusehtojen mukaisesti. Kevätkokouksessa todettiin edellisen vuoden taimikonhoitotulos erinomaiseksi. Metsänhoitoyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Kosonen antoi kehuja hyvästä ajankäytön suunnittelusta. Huonon suhdanteen vuoksi oli työpäiviä siirretty leimauksesta hoitotöihin.

Vuonna 1977 hallitus keskusteli puutavarayhtiöiden tekemistä metsänhoitosopimuksista metsänomistajille. Hallitus keskusteli metsänhoitoyhdistystoiminnan kehittämisestä ja totesi, ettei vielä voida ajatella yhdistyksien yhdistymistä. Toimistosihteerin palkkaamisessa päätettiin tehdä yhteistyötä Osuuspankin kanssa.

Yhdistyksen hallitus antoi lausunnon koskien suunniteltua Suvi-kaava. Yksityisten maanomistajien mailla olevia kaavamerkintöjä yhdistyksen hallitus vastusti jyrkästi, koska jo lievemmätkin suojelutoimenpiteet häiritsevät ja rajoittavat metsän käyttöä. Erikoisesti on huomattava Oikarinharju, joka on iso yhtenäinen ja hyvä metsätalousalue ja yhdistyksen hallitus katsoi, että kyseinen alue olisi poistettava Suvi-kaavasta. Mikäli kaavasta kuitenkin tulee metsänkäytölle rajoituksia, on metsänomistajille suoritettava haitoista täysi korvaus.

Kevätkokouksessa 1978 oltiin huolissaan puutavarayhtiöiden ostohaluttomuudesta. Syyskokouksessa 1979 kiinnitettiin huomiota metsätyövoiman riittävyyteen ja keskusteltiin yhdistyksen toimitalohankkeesta.

Keväällä 1980 hallituksen puheenjohtaja Leo Jukkala selosti metsänhoitoyhdistyksen hakkeentoimituksesta Virtain kunnan lämpölaitokselle. Lisäksi keskusteltiin polttopuuhakkurin hankinnasta yhdistykselle. Tapio Lintulahti ilmoitti, että Kyyjärven kunta rakentaa mahdollisesti haketta käyttävän lämpölaitoksen. Kunnan kanssa tehtiin asunto-osakeyhtiösopimus toimisto- ja asunto-osakkeesta.

Keväällä 1981 puukauppatilanne oli erittäin hyvä, samoin kuin toimihenkilöiden työtilanne. Kevätkokouksessa käsiteltiin energiapuuasiaa, lannoituksen rahoitusta ja lannoituksen mahdollista vaikutusta metsämaan veroluokitukseen normaalien kevätkokousasioiden lisäksi. Syksyllä hallitus päätti laittaa pitäjälehti ”Kyvykkääseen” leimauskehotuksen metsänomistajille.

Syksyllä 1982 hallitus päätti, että leimikoihin suunniteltaisiin ajourat ja varsinainen leimaustyö ensiharvennuksissa jätettäisiin metsurien ja maanomistajien tehtäväksi. Ulosoton suunnittelusta perittäisiin 1,35 mk motilta. Leimikoihin tehdään mallileimaus ja leimikot merkitään tilakortteihin.

Vuonna 1984 kehotettiin metsänomistajia aukaisemaan tilojensa rajoja. Hallinto kävi opiskelemassa tulosjohtamisen saloja Helsingissä. Puolet vuoden metsänviljelymateriaalista on saatu omasta pitäjästä. Puukauppa kävi hyvin ja kaikilla puutavaralajeilla oli kysyntää.

Vuonna 1986 puumarkkinat olivat hiljaisia mutta metsänviljelyä oli tehty paljon. Pitkän päivätyön yhdistyksen neuvojana tehnyt Aimo Sorsanen oli jäämässä ansaitulle eläkkeelle ja avoimeksi julistettuun toimeen oli 7 hakijaa. Uudeksi neuvojaksi valittiin Lassi Koikkalainen Enonkoskelta. Neuvojan tehtävänimikkeeksi määrättiin ”Toiminnanjohtaja”.

Vuoden 1988 kevätkokouksessa todettiin kantohintojen nousseen kilpailutilanteen vuoksi sopimushintoja korkeammiksi. Syyskokouksessa harkittiin metsänhoitotöiden teettämistä urakalla, koska aikapalkan katsottiin nostavan kustannuksia liikaa. Yhdistykselle päätettiin hankkia ATK-laitteisto. Syksyllä 1989 päätettiin palkata Annevi Backlund toimistotyöhön.

Syksyllä 1991 annettiin toimihenkilöille 1-2 kuukauden lomautusvaroitus yhdistyksen heikkenevien talousnäkymien takia. Lomautus muutettiin sitten 3 kuukauden nelipäiväiseksi viikoksi. Metsänhoitomaksuksi päätettiin ehdottaa 5,8 %:a, koska verokuutiometrin hinta oli laskenut 85 markkaan. Ehdotus hyväksyttiin. Samalla keskusteltiin yhdistystoiminnan tulevaisuuden näkymistä. Uhkana nähtiin metsänhoitomaksun poistuminen. Vahvuudeksi katsottiin teollisuuden organisaatioiden karsiminen, mikä antaa yhdistyksille mahdollisesti uusia mahdollisuuksia puukaupan piirissä.

Vuonna 1992 neuvoteltiin fuusiosta Karstulassa, mutta katsottiin, ettei tarvetta yhdistymiseen ollut. Verotuksen muutoksen vuoksi päätettiin hankkia verovertailu-ohjelma, jotta metsänomistajat osaisivat valita oikean verovaihtoehdon; eli siirtyä myyntiveroon heti tai 13 vuoden siirtymäajan kautta.

Vuonna 1994 hankittiin metsätaloussuunnitelma-ohjelmisto ja liityttiin arvonlisäverovelvollisiksi. Talous koheni ja työtä oli riittävästi. Puun hintoihin saatiin 1995 reilun 10 %:n korotus. Veikko Lähdemäki jäi eläkkeelle 25 vuoden yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen. Martti Honkonen toimi työnjohtajana kesäajan. Yhdistys muisti syyskokouksessa metsätaitoilun SM-kisoissa menestyneitä metsänomistajia.

Alkuvuodesta 1998 puunkorjuu oli erittäin vilkasta. Palveluksessa oli viisi metsuria ja kaksi monitoimikonetta. Vuoden lopulla palkattiin toimistonhoitajaksi Helmi Kotanen.

1999 liityttiin Keski-Suomen metsien sertifiointiin. Kyyjärven metsät auditoitiin syksyllä 1999, eikä poikkeamia ollut.

Vuonna 2000 valittiin yhdistykselle ensimmäinen valtuusto. Koska ehdokkaita oli vain 15, heidät valittiin valtuustoon ilman vaaleja. Toiminnanjohtaja Koikkalainen lomautettiin neljäksi kuukaudeksi toiminnallisten ja taloudellisten syiden takia. Kuntaan rakennettiin uusi kaukolämpökeskus, jota laajennettiin seuraavana vuonna.

2001 metsänomistajat retkeilivät Myllyahon sahalla aiheena tehdasmittaus. Kyyjärven mhy:n joukkue voitti metsänomistajien metsätaitoilun Suomen mestaruuden 2002.

Huhtikuun alussa 2004 hallitus purki toiminnanjohtajan työsuhteen yhteisymmärryksessä Koikkalaisen kanssa. Toiminnanjohtajan paikka laitettiin hakuun ja neljän haastatellun joukosta toimeen valittiin Jukka Kainulainen Kannonkoskelta.

Syksyllä 2004 puukauppa oli vilkasta. Lisäksi järjestettiin valtuustovaalit, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran kirjevaalina Kyyjärvellä. Äänestysaktiivisuus oli Keski-Suomen korkein 61,8%.

Vuosi 2005 oli viimeinen vuosi siirtymäajan valinneille pinta-alaverovelvollisille hyödyntää verotuksellisia etuja ja puukauppa kävikin vilkkaasti huolimatta paperialan erimielisyyksistä. Hintataso laski etenkin mäntytukilla. Yhdistys sai valmiiksi Kyyjärven kunnan tilaaman hankkeen:
HARVENNUSMETSIEN HAKKUUTÄHTEEN TALTEENOTTOJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN. Loppuraportin mukaan Energiapuun riittävyys nykykäytöllä Kyyjärvellä on energianeuvoja Veli-Pekka Kauppisen tekemän selvityksen mukaan kunnossa. Korjuumenetelmistä soveltuvin on ainespuunhakkuun yhteydessä tehtävä energiapuun korjuu.

Kaiken kaikkiaan Kyyjärven metsänhoitoyhdistys on ollut kehittämässä metsätaloutta ja ajanut metsänomistajiensa etuja merkittävästi. Entisistä vähäpuustoisista soista on tullut tuottavia metsätalousmaita, jotka ovat tuovat tuloa vielä jälkipolvillekin.

Metsänomistajarakenne on muuttunut perheviljelijä perheistä ikääntyviin metsänomistajiin, joista melkoinen osa on muuttanut muualle. Se on suuri haaste metsäneuvonnalle, mutta metsänhoitoyhdistyksellä on vahvuutenaan pitkäaikainen asiantuntemus kyyjärvisistä metsänomistajista ja metsistä. Yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa voimme jatkaa menestyksekästä metsätaloutta tulevaisuudessakin