Maalaislehmän kaupunkiin muuttomatka

Täällä Kyyjärven Saunakylällä kävi 1930-luvun alkupuolella puhujamatkoilla vapaakirkon pastori Waldemar Kastepohja.

Hänellä oli hyvä ja voimakas lauluääni. Yhteislauluja hän säesti banjolla.

Kastepohja asui perheineen Jyväskylän Väinölässä. Väinölä ei vielä silloin 30-luvulla ollut tiiviisti asutettua kaupunkialuetta. Heillä oli kaikesta päätellen suuri tontti, jopa peltoa, jossa Kaskipohja kasvatti ja jalosti paljon omenapuita. Omenapuita hän toi suurina nippuina polkupyörällä tänne 120 kilometrin päähän Saunakylälle ja Kumpulaan. Kastepohjan istuttamat puut menestyivätkin hyvin näillä kylillä.

Puutarhaviljelmän lisäksi heillä oli kotonaan ainakin yksi lehmä. Vuoden 1936 tienoilla Kastepohja tuli äidiltäni ostamaan lehmää, kuultuaan, että meillä pitäisi melko hyviä lehmiä olla kaupan. Kaupat tuli ja hinnaksi sovittiin tuhat markkaa, mikä siihen aikaan oli hyvä hinta lehmästä.

Kaupan teon jälkeen äidille tuli huoli, kuinka lehmä saadaan Jyväskylään. Kastepohja vastasi, että kyllä se sinne kävelee ja niin ryhdyttiin tuumasta toimeen.

Kauppias Risto Koivisto teki lehmälle töppöset nahasta, jotta kyntöset eivät heltyisi.

Kastepohja lähti taluttamaan lehmää Salon Alman ajamana. Näin lehmän kaupunkimatka alkoi. Alma oli luonteeltaan hätäinen, josta johtuen hän hätyytteli lehmää jatkuvasti. Lehmä ei tyylistä tykännyt, Kastepohja huomasi sen, siksi hän reilun viiden kilometrin taivalluksen jälkeen sanoi, että Alma saisi kääntyä takaisin kotiinsa.

Lehmä kulkikin tämän jälkeen pää sopuisasti taluttajan kainalossa ensimmäisenä päivänä aina Uuraisille saakka, jossa he yöpyivät. Aamulla lehmä sai jalkaansa uudet tossut ja toisena päivänä hyvissä ajoin he ehtivät kotiinsa Väinölään.

Tällainen kahden päivän urakka ei nykypäivän lehmiltä, eikä ihmisiltäkään onnistuisi.

Kastepohja toi meille kaupunkilaislehmältä monet terveiset. Hyvin tänne kaupunkimiljööseen on sopeuduttu ja maitoakin on tullut kiitettävästi.