Katso lisäkuvat

Lontoo mustikka, Kyyjärvi mansikka

Hänelle, joka valittaa, ettei ole mitään tekemistä, suosittelen lämpimästi minilomaa Lontooseen. Takaan, että sen jälkeen kiittää siitä, että "mitään tekemistä" ei ole.

Innostavan lukuvuoden alun jälkeen kirjoittanutta alkoi kammottaa lähestyvä syysloma. Mitähän sitä taas keksisi tekemistä?? Eipä muuta kuin halpalentoyhtiön sivuja selailemaan ja tällä kertaa rouva Fortuna oli todella suosiollisella tuulella: löytyi matka Lontooseen, jonne lento irtosi alle 30 euron ja paluu--uskokaa pois, maksoi huikeat YKSI SENTTIÄ. Tulihan siihen lipunhintaan sitten lisää, kun piti maksaa lentokenttäverot, matkalaukkumaksut ym lisukkeet, mutta silti lento oli halpa. Eipä siis muuta kuin hotellihuonetta varamaan ja koska Lontooseen oli lähdetty näkemään ja tekemään, majapaikaksi valittiin huokea Bed and Breakfast keski-Lontoosta. Huone osoittautui pienen kylpyhuoneen kokoiseksi, jossa kaksi isompikokoista naista ei mahtunut rinnakkain kulkemaan, mutta muuten se oli kaikinpuolin siisti ja hyvinvarustettu (oma kylppäri ja tv) ja tarjosi juuri sitä mitä kaipasimmekin: lepoa ja rauhaa päivän hälinän jälkeen.

Olimme Lontoossa perjantaista tiistaihin. Perjantaita tosin vain 15 minuuttia, koska lentomme saapui Stanstedin lentokentälle keskiyöllä (senpä takia lento olikin niin halpa). Netistä olimme etukäteen tilanneet ja maksaneet bussiliput Lontoon keskustaan. Bussiin jonotimme silti ikuisuudelta tuntuneen ajan, mutta niin vain pääsimme hotelliin nukkumaan la aamuna n. klo 2.30.

Koska vierailumme oli niin lyhyt, olimme tarkkaan harkinneet etukäteen, mitä minäkin päivänä tekisimme. Lauantain ja sunnuntain pyhitimme täysin nähtävyyksien katselemiseen ja etukäteen valittuihin kohteisiin tarkempaan tutustumiseen (kuten Westminster Abbey, Madame T. vahakabinetti, Tower..) 9 tuntia pitkin ja poikin Lontoota kulkien-vaikkakin bussin ja metron avulla paikasta toiseen siirtyen--vei meistä aina niin mehut. että ilta"ohjelma" oli sängyn päällä makamista ja pakottavien jalkojen hoitamista. tarjolla olisi ollut elokuvaa, teatteria, showta, vaikka mitä nähtävää--nekin olisimme varmasti kokeneet, jos olisimme 20 vuotta nuorempia ja 20 kiloa kevyempiä... :)

Maanantaina lähdimme sitten tuliaisostoksille käytyämme ensin Victoria & Albert museossa. Suuntasimme tietenkin Harrodsille, tuolle maailmankuululle tavaratalolle, jossa hyvin pikaisesti meihin Palettiin ym kotimaisiin ostoskeskuksiin tottuneina iski pienehkö ahdistuskohtaus. Osasto toisensa jälkeen design tuotteitta design hintaan. Ei kun ulos ja äkkiä! Palasimme kiltisti Oxford Streetille, jossa jo sunnuntaina käväisimme. Silloin ei ostosten teosta tullut mitään, koska joka puolella oli niin valtavasti väkeä, että Frankfurtin MM-jalkapallohulina jäi kirkkaasti kakkoseksi--ellei peräti pahnan pohjimmaiseksi. Siinä ja silloin tajusi viimein mitä SUURkaupunki tarkoittaa.

Jos siis haluaa nähdä ihmisiä, ei kun Lontooseen. Siellä niitä piisaa, kaiken kokoisia värisiä ja mallisia, yllään kullakin mitä parhaakseen katsoi. Kateellisena katselin tyylikkäitä naisia, jotka elegantisti kulkivat 10 cm korkokengät jalassaan samalla kun minä hampaat irvessä siirsin matalakantaista kenkää toisen eteen jalkapohjan pakottaessa  niin, että ärräpäät lenteli mielessä. Mielenkiintoinen näky oli myös neonväriset huovatut rastaletit eräällä afroamerikkalaisella naishenkilöllä--niin, ja uutisena kaikille: Elvis elää ja voi hyvin--hän myy Victorian maanalaisasemalla lippuja metron asiakkaille. Sinne vaan ihastelemaan...

Kotimatka koto-Suomeen alkoi paikallista aikaa klo 01.00 yöllä--lento lähti paikallista aikaa klo 6.10 ja aikaa piti varata bussimatkaan ja lentokenttärutiineihin. Hyvä, että varasimme ne vaaditut kaksi tuntia kentällä--muuten olisimme jääneet koneesta. Ne kaksi tuntia kuluivat nimittäin rattoisasti milloin passintarkastuksessa, turvatarkastuksessa, koneeseen sisäänpääsyä odottaessa. Tyypillinen Murphyn laki päti minun tapauksessani: olin suunnitellut tuovan tuliaiset työkavereille ja omalle luokalleni tax free kaupasta, mutta sinne ne nyt jäi, joten sorry vaan: tarjolla on vain pelkkää lämmintä kättä.

Reissu oli mukava ja toi virkistävää, vaikkakin myös väsyttävää vaihtelua tavallisen arkeen. Sen voin kuitenkin sanoa, että yhtään päivää en Lontoossa haluaisi asua. Siellä on liikaa ihmsiä, liikaa hullusti ajavia autoja, liikaa melua, liikaa saastesumua, liikaa väkivaltaa. On kuulkaa taivaan lahja, ettei Helsinki-Vantaalla tai muullakaan kotimaan kentällä tarvitse törmätä konekivääriä kantaavaan polisiin. On taivaallista mennä kouluun ilman, että tarvitsee kulkea metallinpaljastamien läpi--kaikki tämä (ja pahempaa) arkirealismia Lontoossa.

Mahtuu Lontooseen tietenkin ihan tavallisia, kunnollisia kansalaisia ja onhan siellä paljon historian huminaa. ostosvalikoimaa, viihdettä ja hupia yllin kyllin. Lienenkö sitten vanha tai peräti fossiili, mutta kyllä minun mielestä on sittenkin miljoona kertaa ihanampaa nauttia Kyyjärven kauniista syysruskasta.