Koulutuksen tasa-arvosta pidettävä kiinni

Kuulumiset eduskunnasta -palsta palaa normaaliin järjestykseen Vaaliekstran jälkeen. Tämän kuun kuulumiset ovat Aila Paloniemen käsialaa. Lukijat, olkaapa hyvä. / AT

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Valtiopäivät on avattu ja uusi eduskunta aloittanut työnsä. Yli seitsemänkymmentä uutta edustajaa opettelee parasta aikaa talon tavoille. Eduskunta myös naisistui, kauniimman sukupuolen edustajia on talossa nyt yli 80.

Hallitustunnustelut on aloitettu osoittamalla kaikille eduskuntaryhmille kysymyssarja. Myös hallitusohjelmatavoitteita on alettu hioa tarkemmin tulevia neuvotteluja varten. Itse olen mukana sekä koulutuspolitiikkaa että sosiaali- ja terveyspolitiikkaa työstävissä ryhmissä.

Koulutuksen ja opetuksen tasa-arvo ei ole Suomessa itsestäänselvyys, vaikka niin olemme halunneet uskoa. Siksipä Opetushallituksen hiljattain ilmestynyt raportti onkin otettava vakavasti. Raportin viesti on karu; oppimistuloksissa ja oppilaiden arvioinnissa on merkittäviä eroja koulujen välillä. Oppilaiden arvosanat eivät aina vastaa heidän osaamisensa tasoa ja vaihtelua on valtakunnallisesti jopa kahden arvosanan verran !
Myös tuki- ja erityisopetuksen tarjonta perusopetuksen oppilaille vaihtelee erittäin paljon kunnittain.

Vaikka laki velvoittaa antamaan oppilaalle tarvittaessa erityistukea, tarpeen arviointi vaihtelee oppilaan asuinkunnan mukaan. Joissakin kunnissa tuki- ja erityisopetusta tarjotaan niin vähän, että oppilaan oikeudet eivät täysimääräisesti toteudu.
Oppimistulokset ovat kaupungeissa hiukan paremmat kuin maaseudulla. Paljon enemmän kuin asuinpaikka, oppimistuloksiin vaikuttaa kuitenkin vanhempien koulutus ja sosioekonominen tausta. Myös tyttöjen ja poikien arvioinnissa on eroja. Pojilta vaaditaan samaan arvosanaan enemmän matematiikan taitoja kun taas tyttöjen on samaan arvosanaan päästäkseen osattava äidinkieltä ja kirjallisuutta poikia paremmin. Myös lukioon pyrkiviä arvioidaan ankarammin kuin ammatilliseen koulutukseen hakevia.

Opetushallituksen herättävässä raportissa esitetään pienten kuntien kohdennettua tukemista sekä oppimistuloksiltaan heikompien koulujen positiivista diskriminointia. Kannatettavia tavoitteita kummatkin. Koulujen käyttöön onkin nyt saatava tukiohjelmia. Niissä pitää painottaa erityisopetuksen oikea-aikaista kohdentamista ja varhaista vaikuttamista. Lähtökohdiltaan heikompien oppilaiden oppimisvalmiuksia on voitava parantaa.

Opetusministeriön alainen Aikuiskoulutusneuvosto on nostanut esiin erittäin tärkeitä tavoitteita tulevaa hallitusohjelmaa varten. Yksi niistä liittyy syrjäytymisen ehkäisyyn. Erityisesti miesten ja poikien syrjäytyminen pahenee. Jopa 70.000 nuorta saa tällä hetkellä sosiaalitukea. Noin 20% ikäluokasta jää joka vuosi peruskoulun taikka lukion varaan eikä suorita mitään ammatillisesti eriyttävää tutkintoa. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskeyttää joka vuosi noin 30% nuorta. Syrjäytymiskehityksen katkaisemisessa eivät riitä pelkästään aikuiskoulutustoimet vaan avuksi tarvitaan myös terävämpää ja
vahvempaa vapaata sivistystyötä, kuten Aikuiskoulutusneuvosto esittää.

Myös aikuiskoulutuksen tasa-arvossa on ongelmia. Aikuiskoulutuksen saatavuus on polarisoitunut koulutustaustan, etnisen taustan, iän ja työmarkkina-aseman mukaan. Työelämässä selviytymisen välttämätön perustutkinto on tänä päivänä toisen asteen ammatillinen tutkinto. Aikuisten koulutustason nosto-ohjelmalla (Noste) tähän ongelmaan tuotiin helpotusta mutta ohjelma päättyy kuluvana vuonna.
Työelämässä on vielä yli 300.000 henkilöä vailla toisen asteen ammatillista tutkintoa. Meidän on panostettava entistä enemmän vähän koulutusta saaneiden ryhmään. Myös vanhentuneiden toisen asteen tutkintojen tietoja on voitava päivittää työelämässä pärjäämiseksi.

Aila Paloniemi
kansanedustaja ( kesk)
www.ailapaloniemi.net