Moni tavoitteeni toteutui!

Kuulumiset eduskunnasta ovat naapuripitäjän kansanedustajan Anne Kalmarin kokemuksia eduskuntatyön alkutaipaleelta. /AT

Oli hienoa saada osaltaan vaikutettua hallitusohjelmaan. Tärkeä tehtävä on pitää taloudesta huoli, työstä ja tuottavuudesta, vasta sen jälkeen voimme jakaa hyvinvointia.

Köyhän asia, jota kentällä viestitettiin, löytyy hallitusohjelmasta. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen tuo helpotusta nimenomaan vähätuloisille. Niille alle tuhannen euron kuukausitulojen saajille, jotka eivät olisi tuloveron kevennyksestä hyötyneet. Joka sanoo, ettei viiden prosentin veronalennuksesta ole mitään hyötyä, sen ei ole tarvinnut punnita makkarapaketti kädessään raatsiiko ostaa leikkelettä leivälle. Hallitusohjelmassa on pienten eläkkeiden, alimman äitiyspäivärahan, kotihoidontuen, lapsilisien ja opintorahan nostoa.

Erityisen ilahtunut olen kun katson ohjelmaa maaseudun näkökulmasta. Väitän, että alueellinen epätasa-arvo on sukupuolten välistä epätasa-arvoa suurempi. Arvonlisäys henkeä kohti esimerkiksi seudullamme on rapiat 17 000 euroa kun se on Uudella maalla 40 000. Siis kun sanomme, että naisen euro on 80 senttiä, niin heikompien alueiden euro ei ole kuin vajaat 60 senttiä.

Äänestysaktiivisuuden lasku kuoppaisten teiden takana kertoi, että maaseudulla oli loppua toivo. Siispä on upeaa, että hallitusohjelmasta löytyy selkeitä linjauksia maaseutualueiden elinvoiman eteen. On kuitenkin turha satsata euroja muuhun maaseudulla, niin kauan kuin bitti ja tukkirekka eivät kulje kivuttomasti. Pelkkä "huomion kiinnittäminen alempiasteisen tieverkoston yleiskuntoon ja yksityistieverkon merkitykseen" ei auta. Kaipaan vielä rahoja hallitusohjelman kauniiden sanojen sijaan.

Byrokratian karsiminen, apu ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ja matalapalkkatuki auttavat yrittäjää työllistämään. Näin meillä tulevaisuudessa on yhä vähemmän niitä, joiden elämästä muut joutuvat huolehtimaan. Jos emme saisi työhön osallistumista paranemaan, meillä olisi v. 2012 60 000 verojen ja työeläkemaksujen maksajaa vähemmän. Se, että jokainen kokee olevansa merkityksellinen lenkki tässä yhteiskunnassa vähentää myös henkisiä ongelmia taloudellisten lisäksi.

Hallitusohjelman mukaan koetamme yhteisesti ponnistella ilmaston lämpenemistä vastaan ajamalla pikkuhiljaa kivihiilen ja öljyn käyttöä sähkön ja lämmöntuotannossa alas. Kaukolämmön osuus lämmitysmarkkinoista on noin 50 prosenttia, siinä puun ja turpeen osuus on kuitenkin vain 28 prosenttia ja fossiilisten polttoaineiden 68 prosenttia. Suomessa on yli 300 000 kiinteistökohtaista öljykattilaa. Samoin sähkölämmitteisten pienkiinteistöjen osuus on noin 40 prosenttia. Näistä huomattava osa olisi valtion kannustintoimin liitettävissä kaukolämpöön tai muutettavissa käyttämään kotimaisia biopolttoaineita. Hallitusohjelman mukaan panostetaan myös peltoperäisten polttoaineiden tuotantoon.

Hajautettu uusiutuvan energian tuotanto luo työpaikkoja nimenomaan maaseudulle. Vaati rohkeutta valtiollisilta päättäjiltä toimia maaseudun parhaaksi jopa suurten yhtiöiden linjauksia vastaan.  On aivan oikein tukea paikallisten biokaasu- ja lämpölaitosten rakentamista investointituin sekä niiden sähköverkkoon pääsyä syöttötariffein. Puoli-ilmaisen raaka- aineen tuottamisesta ei maaseutu vielä paljoa kostu.

Kestävän metsätalouden rahoitusta nostetaan, niin, että metsien kasvukunnosta voidaan pitää huolta jatkossakin. Jos Venäjän puutullien vuoksi puun vuotuinen lisätarve kotimaasta olisi 10 miljoonaa kuutiota, se voidaan ottaa mahdollisuutena, joka tuo elinvoimaa maakuntiimme 600 miljoonan euron edestä. On historiallista, että myös metsätalouden sukupolvenvaihdokset voivat jatkossa olla verovapaita. Metsätalous on yrittäjyyttä.

Maatalouspolitiikalla on luvattu kääntää viljelijöiden tulokehitys nousevaksi. Samalla halutaan huolehtia siitä, että eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön huomiovasta tuotantotavasta voidaan pitää kiinni. Maaseudun investoinnit, myös energiainvestoinnit on nähty yhtä lailla edistettävänä asiana, kuin muukin teknologiakehitys. Vaikka massatuotannolla emme tule pärjäämään, täytyy meidänkin huolehtia kilpailukyvystämme ja siitä, ettei viljelijä uuvu työtaakan alle. Olen myös kiitollinen siitä, että sukupolvenvaihdoksen voi jatkossa tehdä vastikkeetta.

Aloitan työskentelyn maa- ja metsätalousvaliokunnassa sekä talousvaliokunnassa. Yritän osaltani ehkäistä vastakkainasettelua juuri, kun toivo on maaseudulla syttynyt. On meidän kaikkien etu, että koko Suomi menestyy. Se säteilee elinvoimaa myös kaupunkiseudulle.

Positiivisuudella saamme itse kukin paljon aikaan seutumme elinvoiman eteen. Siksi kuulemani tarina kahdesta intiaanista, jotka istuivat tulilla. Istuva Härkä sanoi piippua poltellen viittansa alta, että minulla on sisälläni kuin kaksi koiraa. Ensimmäinen koira sanoo, ei tästä mitään tule ja toinen koira, että meillä on hyvä tulevaisuus. Intiaanit menivät yöpuulle ja aamulla Satava Pilvi kysyi: ” No kumpi koirista voittaa.” Istuva Härkä vastasi: ”Ystäväni. Se koira, jota minä ruokin. ” Seudullamme on positiivinen vire. Ruokkikaamme sitä yhdessä.

Anne Kalmari