Päivämme Robin Hoodina

Tämän kuukauden kuulumiset eduskunnasta ovat Tuula Peltosen käsialaa.

Kansanedustajatoveri Kimmo Kiljunen kirjoitti kirjassaan ”Nahkurin orsilla” kansanedustaja Claes Anderssonin lausumaa oppositiossa olemisesta: ”Henkisesti on helpompaa olla oppositiossa, koska silloin voi kokea olevansa Robin Hood, joka vastustaa kaikkea, mitä pitää huonona ja kannattaa kaikkea, mitä pitää hyvänä. Se ei valitettavasti merkitse sitä, että asiat menisivät siten kuin Robin Hood haluaa.”

On totta, että vasta-alkavalle kansanedustajalle oppositioasetelma tarjoaa oivan paikan oppia istuntokäyttäytymistä ja hyvää debattia. Ja totisesti on paljon asioita, joita pitää huonona. On se kumma, miten tuo hallitus ei ole osannut kaikkia asioita sovittaa oikeudenmukaisesti ollenkaan. Ihan pakko murista ja mutista sopivassa käänteessä oma näkökanta, joka yleensä osoittautuu hyvin samankaltaiseksi oman eduskuntaryhmän kanssa.

Mutta totta on sekin, että ennen mitään debattia on opittava monen monta muuta juttua. Kuten esimerkiksi, millä hissillä pääsee lähemmäksi perustuslakivaliokunnan huonetta tai mitä nappia piti painaakaan kun aikoo päästä hisseillä Pikkuparlamentin puolelle. Samoin suurta huolta on aiheuttanut istuntosalin puheenvuoronappulat. Voiko puheenvuoroa pyytää istunnossa painamalla P-painiketta vai pitääkö puheenvuoro olla pyydetty jo etukäteen kansliasta? Olenko varmasti muistanut painaa läsnä-nappia?

Toisin sanoen käytännön asiat ovat siinä sivussa pienenä huolen aiheena kaiken aikaa, mutta todennäköisesti asia tasaantuu vuoden kuluessa. Ainakin tuo kulkeminen sujuu jo huomattavasti mukavammin. Eksymisiä ei enää tapahdu läheskään joka päivä. Samoin päivärytmi alkaa pikku hiljaa hahmottua valiokuntineen, ryhmäkokouksineen ja istuntoineen.

Uusia kansanedustajia sanotaan joskus maailmanparantajiksi, siltä totisesti meinaa tuntuakin. Tiedontulva on niin valtava, ettei oikein osaa rajata omia mahdollisuuksiaan tarttua asioihin. Olisi niin monta, monta tärkeää ja aina toistaan tärkeämpää asiaa hoidettavaksi, niin monta viestiä vastattavaksi, eikä aika millään riitä, vaikka kaikki junamatkatkin tekisi töitä. On siis osattava keskittyä ja keskittää. Hyvä lähtökohta on varmasti omat valiokunnat, niistä voi ammentaa asiantuntijatietoa kaikkein parhaiten.

En ymmärrä vielä tänäkään päivänä, miksi minut istutettiin perustuslakivaliokuntaan. En ole juristi, olen kyllä pyrkinyt oikeustieteelliseen muinoin ja ollut jopa oikeusaputoimistossa työssä toimien myös virkaholhoojan tehtävissä; näistäkö ansioista kelpuutus joukkoon, jossa suurin osa on koulutukseltaan juristeja. Valiokunta on vaikea. Jo sinällään tekstien omaksuminen vie aikaa, mutta myös ymmärtäminen. Mitä on perustuslaillinen oikeus? Mikä kaikki kuuluu perustuslain alle? Miten sitä voi muuttaa? Joku voisi sanoa, että katso perustuslaista mikä sinne kuuluu, mutta aina tapaukset ja käsittelyyn tulevat asiat eivät ole niin yksinkertaisen selkeitä tulkittavaksi. Tämä valiokunta teetättää töitä! Sen ovat monen kokeneemmatkin todenneet ja taputtaneet selkään lohduttavasti; ”olet päässyt todella hyvään valiokuntaan, sieltä minäkin aloitin” sanoi mm. eräs ministerinäkin toiminut toveri.

Toinen valiokuntani, jossa toimin mieluusti hyvin aktiivisena varajäsenenä ollen suurin piirtein kaikki kokoukset läsnä on sivistysvaliokunta. Se on opettajalle sydäntä lähellä ja niitä asioita on helpompi käsittää. Sivistyksen kenttä vaan on myös melkoisen laaja asioiltaan ja valiokuntien kokoukset mittavia, mutta mielenkiintoisia. Pohjoismaiden neuvoston jäsenyys avartaa ymmärrystä skandinaaviseen perheeseen. Neuvostoa puhututtaa mm. rajaesteet työllisyydessä ja verotuksessa. Esille on nostettu viimeisimmässä elinkeinovaliokunnan kokouksessa mm. Ruotsista Suomeen muuttaneiden eläkeläisten kaksoisverotus. Asia, jota on yritetty muuttaa jo turhankin kauan. Olisiko meillä voimaa tehdä siihen nyt oikeasti parannus? Sitä sietää ainakin totisesti yrittää.

Kaiken kaikkiaan alku on ollut ihanaisen melskeistä ja upeaa! Olen tuntenut kuuluvani taloon, jossa vastaanotetaan ystävällisesti ja auttavaisesti. Jos oli rappusilla gerberoja, niin kyllä meitäkin on pidetty kuin kukkia kämmenellä – meitä aloittavia edustajia ja kokeneempiakin. Istuntotauko voi alkaa tuntua kesän kuluessa jopa pitkältäkin…

Tuula Peltonen
kansanedustaja (sd.)
Jämsänkoski