Marian yö

Joosef; tuska ylitseni käy, lapsi syntyy, aavistan.
Tukenasi oon, jättää sua en saata, Maria rakkaani.

Etsi majatalo nopeaan, tahdon lepäämään, vuoteeseen nukkumaan.
Joosef rientää, oville kolkuttaa, kaikki täynnä, hänelle sanotaan.
Joosef hätääntyy, hän rukoilee, eikö missään paikkaa oo, vaimon synnyttää.

Eläinten suojaan heidät ohjataan, puhtaat oljet lattialle laitetaan,
Maria levolle vaipuu tuskissaan.
Joosef urhoollisena olkivuoteen vieressä vartoaa,
kyyneleiset silmät kätkee tallin hämärään.
Puhtaat oljet tuoksuu, Maria hetkeksi nukahtaa.
Pienen pojan ääni, äidin ilon itkuun saa.
Kirkas Beetlehemin tähti, tienoon valaisee.

Enkelkuoro laulaa, Jumalan kunniaa, lapsi syntynyt on meille,
Poika Jumalan. Paimenetkin rientää pientä katsomaan,
polvillensa lankee, edessä pienoisen.

Enkeli nyt viestin tuo, paetkaa, lasta vastasyntynyttä vainotaan.
Maria lasta rintaansa vasten painaa kauhuissaan.

Aasi selässänsä kantaa lasta, sekä äitimariaa. Pitkä taival alkaa,
missä määränpää. Beetlehemin tumma taivas yllä kaartuu,
kirkas tähti tietä näyttää, Mariaa paleltaa.

Älä itke, älä pieni itke, tehtävä suuri sinua odottaa, itkuäänen vainoojat pian tunnistaa,
Maria viittansa alla lasta piilottaa, rintaansa vasten painaa saa,
maailman vapahtajaa.

Tänäänkin tää pieni lapsi, tahtoo sydämeesi tulla asumaan,
tahdothan rientää joulunlasta, vastaanottamaan.
Sydämesi tallinovi avaa kokonaan, vanhat oljet vaihda olkiin puhtaisiin,
silmäis loiste kertoo mieles tyyneyden.

Rintaas vasten paina joulunlapsi, vastaanota joulunsanoma.
Tahdommehan kerran laulaa Jumalan kunniaa, kuorossa taivaan enkelten.