Japanissa

Suomeen alun perin turistina tullut Masako ihastui maahamme muutama vuosi sitten. Hän päätti matkan jälkeen, että haluaa asua Suomessa ja niinpä hän tuli au-pairina Helsinkiin hoitamaan perheen lapsia. Häntä kiinnosti täällä mm. luonto, Marimekko ja muumit. Pettymys oli suuri, kun Lapin-matkalla ei näkynyt revontulia. Entinen kirjastovirkailija palasi Japaniin, mutta hän tuli takaisin Suomeen tällä kertaa töihin tiskin taakse, kun kielitaitokin oli kehittynyt. Hänellä oli täällä autona entinen postiauto ja ratti tutusti oikealla puolella.

Masako on tyypillinen japanilainen naisen etunimi, joka päättyy o-kirjaimeen. Sukunimi sanotaan yleensä ensin. Jokaisella on käyntikortti, niitä vaihdetaan tavattaessa ja toisen korttia pitää tutkia tarkaan. Muutenkin kohteliaisuus on itsestään selvää ja mitä enemmän arvostaa tapaamaansa henkilöä, sitä syvempi kummarrus on kohdatessa.

Japanilla on värikäs historia, asukkaita noin Suomen kokoisessa saarivaltiossa lienee 135 milj. Talviolosuhteita on lähinnä Hokkaidossa, jossa myös koululaiset viettävät talvilomaa. Kirsikkapuiden kukkiessa perheet kokoontuvat puistoihin piknikille rentoutumaan. Maa tärisee usein ja järistysten takia myös harjoitellaan suojautumista ja kodeissa kengät ovat valmiiksi kohti ulko-ovea. Vanhemmissa taloissa matalan olohuoneen pöydän sisällä on lämmitin ja tatamimatolla liikutaan sukkasillaan. Puuammeessa kylvetään suihkun jälkeen ja eri puolilla maata voi kylpeä myös ulkona kuumissa lähteissä, tapa onkin hyvin suosittu ja luonnonpuistoissa myydään päältä mustia kananmunia, jotka on kypsytetty näissä maaperän rikkihöyryissä.

Vanhoja ihmisiä näkee apuna vaikkapa tietyömaalla opastuskyltti kädessä. Elinikäinen työpaikka on yhä harvemmilla. Ympäristö on siistiä, tuskin kukaan syö tai tupakoi kävellessä.  Kaikkialla on automaatteja, joista saa juomia ja pikkusyötävää. Hintataso vaihtelee, banaani voi maksaa saman kuin juomapullo, 100 jeniä tai enemmän. Myös 100 jenin kaupat ovat tavallinen näky. Vasemmanpuoleinen liikenne hämää aluksi. Taksin saa kättä heilauttamalla, hinta on vakio esim. alle 2 km matkalla ja kuljettaja avaa napin painalluksella takaoven autoon, jossa penkkien yläosa on suojattu pitsillä. Vanhemmat kuljettajat eivät välttämättä puhu englantia, nuoremmat kylläkin. Tokiossa juna- ja bussilinjoja on kymmeittäin, luotijunat kulkevat suurten kaupunkien välillä lähes 300 km nopeudella ja asemat on merkitty myös englanniksi. Junat kulkevat aikataulun mukaan ja pysähtyvät juuri oikeaan kohtaan. Päätepysäkillä junan kaikki penkit voidaan kääntää menosuuntaan nappia painamalla.

Japanin kielessä on kolmenlaisia kirjainmerkkejä, joita on tuhansia. Ääntäminen on melko helppoa suomalaiselle, tosin pitäisi opetella vaikkapa hiraganaa, että saisi jotain tolkkua asioista. Japanilainen on suomalaiseen tapaan ujohko. 175-senttinen meikäläinen on kadulla melkein päätään muita pidempi. Turistimaana Japani on turvallinen, jos luonnonolosuhteet pysyvät normaaleina. Maa tarjoaa historiaa, tekniikkaa, autoja, yli 10 tunnin työpäiviä, sarjakuvia, kimonoita, sushia, syömäpuikkoja - kurinalaisuutta, jossa mennyt maailma kohtaa robottikauden. Turistivessa kaupunkien ulkopuolella voi olla reikä lattiassa tai hyvinkin tekninen juttu, on lämmitystä ja taustaääniä. Sumopaini lienee tuttua ainakin nimeltä, yukigassea voi harrastaa Suomessakin. Kysehän on joukkueiden lumisotakilpailusta ja lumipalloja tekee mielellään lämmitetyssä teltassa!

Naritan lentokentällä virkailija juoksee perään ja kumarrellen pyytää anteeksi, kun istumapaikan lukulamppu  on rikki.

Eija Koivisto