Alpo Leppänen siunattiin haudan lepoon

Alpo Ilmari Leppänen syntyi 13.7.1936 Kalmarin Maja-ahossa ja kuoli Karstulan sairaalassa 8.11.2013.

Alpo Leppänen syntyi Selma ja Ahti Leppäsen esikoisena, keskikesän kauneimpaan aikaan, jolloin luonto antaa parastaan. On kukkien, viljan, heinänkasvun aikaa, antaen kajastuksen Luojan hyvyydestä. Sadot hyvää vauhtia kypsymässä.

Presidenttinä oli Pehr Edvin Svinhufvud (1931-1937). Muutaman vuoden sisään tulivat talvisota ja jatkosota, jossa Alpon isä Ahti Leppänen oli maataan puolustamassa, haavoittuen 8.2.1940.

Alpon ollessa nuorukaisiässä 1950-luvulla, heidän perheensä muutti Nurmijoelle, alkoi uuden kodin rakentaminen ja maanviljelyksen harjoittaminen.

Kyyjärvellä järjestettiin hengellisiä kokouksia, jonne Alpo myös meni, koska hän sisimmässään kuuli Jumalan kutsun. Hän seurasi Jeesuksen jalanjälkiä, antaen nuoren elämänsä johdon Hänen käteensä. "Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskotte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista." Kol.2:12

Alpo oli aulis tekemään palvelutyötä, sanan viejänä taloihin Nurmijoella kysyen mihin taloon voisi kokoksen laittaa ja pyöräili Konttilaan Lempi ja Jussi Kainulle.

Lähtö Jyväskylään oli iso muutos maalaisnuorukaiselle. Siellä hän työskenteli Ruht Oy:llä tukussa jaellen tavaraa kauppoihin, peruutustaidot piti olla kohdallaan ahtaisiin porttikongeihin peruutettaessa.

Rakastuminen ja avioliitto toivat haastetta elämään. Tässä vaiheessa olisi ollut tilaisuus tulla Nurmijoelle maata viljelemään, mutta se ei vaimolle sopinut. Alpo rakensi omaa kotia vapaa-ajallaan Muurameen.

Myös vahtimestarin työt Siion-temppelillä veivät usein myöhään, kaiken piti olla kunnossa, aamulla odotti työpäivä. Kesäisin oli myös teltan pystytyksiä ja siihen liittyviä järjestelyjä.

Alpo jaksoi paljon kodin ja sen onnen eteen, jossain vaiheessa oli tehtävä vaikea päätös, jättää kaikki ja ottaa kuitenkin taloudellinen vastuu kodista. Usean vuoden ajan hän suoritti velvoitteensa ja oli vapaa. Koko elämänsä hän kuitenkin piti kiinni Jeesuksesta.

Alkoi uusi aika, paluumuuttajana Kyyjärvellä. Alpo meni mm. Essolle, katseli siellä, monikaan ei tuntenut. "Kuka on tuo mies, jolle kukaan ei puhu". Tammisen Matti selvitti, että Alpohan se siinä. Matti piti yhteyttä aamuin illoin, antoi kyytiä, kävi sairaalassa katsomassa, teki rakastavan lähimmäisen palvelut Alpolle.

Alpolla oli suuri raamatun tuntemus, hän ammensi sieltä kuulijalleen, oli mukana raamattupiirissä, kävi kokouksissa, kirkossa ja kirkkokuorossa. Osallistui KD:n toimintaan ja oli kunnallisvaaliehdokkaana. Hän oli seurallinen ja huumorintajuinen.

Sairaudet ihan kuin ryöpsähtivät, mutta urhoollisesti Alpo ne kantoi. Useat sairaalajaksot toivat hänet vielä kotiin. Alkukesän sairaalajakso jäi viimeiseksi, halvaus kaiken muun lisäksi kuormitti hänen terveyttään. Monesti istuin sairaalavuoteen äärellä tuntikausia, puhuttiin, luettiin raamattua ja rukoiltiin. Aina Alpo jaksoi olla iloinen, kun menin häntä tapaamaan. Teho-osastolla tuntui, että oliko elämä jo tässä, mutta vielä selvittiin. Viimeinen kerta Karstulassa, luin hänelle "Elämää taivas sydämessä" rukousviikkolukemisen, jonka oli kirjoittanut Ted N.C.Wilson; Jeesus näyttää meille esimerkin Jeesuksen vuorisaarnasta, jossa Jeesus pyrki uudistamaan kansansa tavan elää jokapäiväistä elämää. Hän halusi elvyttää heidät tuomalla taivaan heidän sydämiinsä.

Uskollinen esirukoilija on poissa. Hän sai rauhassa lähteä hengellisen musiikin soidessa.

Uusi taivas ja uusi maa

"Silloin aukenevat sokeain silmät, kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla". Jes.35:5-6.

"He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän". Jes.65:21.

 

Siunaustilaisuudessa:

Alkumusiikki Marko Aho, alkusanat Ansku Jaakkola, virsi 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa.

Kukkatervehdykset Helenan ja Annin perheiltä. Merkille pantavaa oli Alpo enon kaipaus, se oli koskettavaa, lämmintä. Hän oli rakastanut heitä omalla olemuksellaan. Lisäksi kukkatervehdyksen toivat Helluntaisrk, raamattupiiri, Riitta Kytölä tyttärineen ja Jyväskylän Adventtisrk.

Musiikkiesityksessä lapset lauloivat "Jumalan kämmenellä" Marko Ahon kanssa.

Runo: Brigitte Vertanen.

Virsi: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Puhe ja siunaus: Pastori Ansku Jaakkola, jossa hän käsitteli Alpon elämän eri kausia. Suuri rukoilija. Palvelutehtäviä jotka hän auliisti teki.

Ansku oli saanut kokea Alpon rukoukset suurena siunauksena ja koki tarvitsevansa niitä.

Virsi 514, kristallikirkkaan virran rantaan.

Raamatunteksti

Hautaan siunaaminen

Jäähyväismusiikki Marko Aho

Haudalla virsi 550 mun kanteleeni kauniimmin.

 

Lämminhenkinen muistotilaisuus pidettiin Helena ja Mauri Vertasen kodissa. Runsaiden tarjottavien jälkeen luettiin adressit, tervehdyksen serkku Sanna Pullolalta luki Brigitte Vertanen liikuttuneena. Vapaan sanan aikana Matti Tamminen esitti Uuno Kailaksen runon "Riemulaulu kolme miestä": Eikä lieskat kajonnu heihin. Ritva Tamminen muisteli Alpoa moninaisesti, Raili ja Lauri Lahtinen myös muistelivat: " Jos Alpo olisi saanut tämän vierasmäärän silloin eläessään, miten iloinen hän olisi ollutkaan". Ansku Jaakkola pastorina tiesi Alpon potevan yksinäisyyttä ja monet puhuivat vapaasti häntä muistellen. Muistojuhla siinä kodissa, jonne hän niin mielellään tuli, niin juhla-aikaan kuin muilloinkin, sai olla hänen viimeisen juhlansa pitopaikkana talvisen luonnon kauneudessa.