Vesrieska

Kaikki littoset rieskat on meillä kulukenu vesrieskan nimellä. Hiivaleipää sanottiin nosterieskaks. Harvon meillä tehtiin vesrieskaa vetteen. Se sitkistyy niin äkkiä, het hampaat irtoaa sitä syyvvessä. Rieskat paistettiin leivinuunissa ennen ruisleipiä. Samaten paistettiin hiilikko eli ohunen ruisleipä. Uuni riihty sopivaks. Äiti teki rieskan piimästä ja laitto vähän ruokasuutaa. Jauhot oli ohorajauhoja ja vähän vehenäjauhoja. Vellin ja puuron tähteistä äiti pyöräytti ussein rieskoja. Maitoa vain lissää ja jauhot sekkaan. Kylymä taikina ja kuuma uuni, niillä pitäs rieskan  onnistua.

Minä oon jatkanu perinteitä. Ruukaan paistaa rieskoja jouluks, pääsiäiseks ja aina ku tulloo rieskannäläkä. En tee taikinasta kovin sakkeaa. Äitin tekemää taikinaa pysty het kaulihtemmaan.

Vesrieskarisetti

1 l piimää (laktoositon, rasvaton)
2-3 tl suolaa
2 tl ruokasuutaa
4 dl vehenäjauhoja
n. 7 dl ohorajauhoja

Uuni kuumenemmaan 275-300 asteeseen. Sen kuumetessa ehtii hyvin sekottaa taikinan ja taputella ensimmäisen rieskan. Kylymään piimään sekotettaan suola, suuta ja jauhot. Ei vispata eikä vastata. Taikinan pitäs olla semmosta, että siinä kauha seisoo. Pellille, leivinpaperin päälle ripotellaan vähän jauhoja. Reilu kauhallinen taikinaa pellille, kouralla reilusti jauhoja taikinan päälle ja jauhotetulla käillä taputellaan n. sentin paksunen rieska. Pistellään ja kuumaan uuniin paistumaa 10-15 minnuutiks. Pinotaan pyyhkeen alle pehenemmään. Taikinasta tulloo 5-6 rieskaa.

Meijän perheessä nuorempi polovikin on oppinu tekemään rieskaa. Tietotaito on tarttunu niijjen kaveriin, joka sitten leipo tätä rieskaa italialaisen ystäväsä perheessä Italiassa ollessaan. Rieskasta oli kuulemma tullu menestys. On se ilonen asia, että suomalainen vesrieska kelepaa italialaisillekki.