Arvo Oikari siunattiin haudan lepoon

Arvo Oikari syntyi 22.3.1924 Ohramäessä Aili ja Onni Oikarin vanhimpana lapsena. Hän varttui kolmen sukupolven kodissa. Arvolla oli kolme siskoa ja veli. Hän kävi Kumpulan kansakoulun ja rippikoulun Karstulan kirkossa. Isän lähdettyä sotaan syksyllä 1939, Arvon oli nuorukaisena astuttava isän saapaisiin kotitilan hoitajana. Hän kuului Kyyjärven Suojeluskuntaan. Vuonna 1942 Arvo kutsuttiin asepalvelukseen ja lyhyen koulutuksen jälkeen sotaan. Hän taisteli JR 50:ssä Itä-Kajalassa mm.Syvärillä, torjuntataisteluissa Kannaksella ja Lapin sodassa aina Käsivarteen saakka. Hän vapautui sotapalveluksesta talvella 1945.

Sodan jälkeen Arvo avioitui kyyjärveläisen Mirja Mäntysen kanssa. Heidät vihittiin avioliittoon juhannuksena 1946 Mirjan syntymäkodin, Lautakankaan pihamaalla. Avioliitosta syntyivät lapset: Kaarina, Onerva, Riitta, Ritva, Irma, Matti ja Jukka. Kolme tyttöä: Kaarina, Onerva ja Ritva kuolivat pian syntymänsä jälkeen. Ensimmäinen yhteinen koti oli Arvon syntymäkoti Ohramäki.

Syksyllä 1947 nuoripari lähti opiskelemaan Helsinkiin: Mirja pääsi Käsityöopiston kutomakouluun ja Arvo konepuusepän kurssille. Molemmille Luoja oli antanut käden taidot ja innon toteuttaa lahjojaan. Opiskelun jälkeen he palasivat viljelemään Arvon kotitilaa. He hoitivat karjaa ja viljelivät peltoja Ohramäessä yhteensä 17 vuotta. 1950-luvun lopulla Arvo aloitti yhdessä Alpo veljensä kanssa kenttäsirkkelillä sahaamisen ja myöhemmin huvilaveistämö toiminnan. Vuonna 1963 he muuttivat Karstulaan, josta ostivat Korpiranta nimisen paikan. Sinne rakennettiin oma koti, josta tuli Mirjalle ja Arvolle rakas paikka. Arvo oli luonteeltaan innovatiivinen ja innostunut kaikesta uudesta. Ohramäessä ollessaan hän kehitteli maataloustyövälineitä, lämmityssysteemejä jne. 1960-luvun alussa Arvo innostui ja kehitteli koneellisen pyöröhirsisorvin ja koneellinen huvilaveistämötoiminta alkoi ja laajeni yritystoiminnaksi. Arvo on ollut mukana perustamassa monia yrityksiä ja monia työmaita urakoinut. Kyyjärven siunauskappelin hän urakoi vuonna 1966 arkkitehti Bey Hengin piirustusten mukaan.

Arvolle tärkeimpiä arvoja olivat koti, uskonto ja isänmaa. Perhe oli hänelle tärkeä ja Mirja puolisoaan hän rakasti syvästi. Tämä tulee kauniisti esille hänen kirjoittamassa romaanissaan "Tunturisatu". Myös omien vanhempien kunnioitus ja rakkaus näkyy kirkkaana kirjan sivuilla niinkuin omakohtainen usko ja Jumalan johdatus elämässä.

Eläkepäivinä Arvo ja Mirja matkustivat paljon ja kävivät läheistensä sekä tuttujen tykönä. He kävivät seuroissa ja osallistuivat Rauhanyhdistyksen sekä Sotaveteraaniyhdistyksen toimintaan. Arvo hoiti Mirja puolisoaan kotona ja kävi sairaalassa häntä päivittäin katsomassa. Mirja sairasti neljä ja puolivuotta ja nukkui pois syyskuussa 2011. Yhteinen matka Mirjan kanssa kesti yli 65 vuotta. Arvon elämä jatkui Korpirannassa. 90-vuotispäivänä maaliskuussa 2014 ilmestyi Arvon kirjoittama omaelämänkerrallinen romaani "Tunturisatu". Arvon voimat heikkeneivät ja hän sai nukkua pois toivomuksensa mukaan kotonaan Karstulan Korpirannassa. Arvoa jäivät kaipaamaan lapset perheineen, lastenlapset, sisarukset, sukulaiset ja muut ystävät.

Siunauksen Kyyjärven siunauskappelissa toimitti khra Olavi Vallivaara, kanttori Minna Erkkilä ja suntio Alpo Noponen. Muistotilaisuudessa Kivirannassa puhui kirkkoherra. Irma tytär muisteli isäänsä ja luki hänen kirjoittamasta kirjasta katkelman. Tuija Oikari muisteli isänsä naapuria lapsuuden ajalta ja Arvon ja Mirjan vierailuja heidän perheen tykönä Turussa. Simo-Heikki Rosenström kertoi työstään Arvon yrityksessä. Irman nuorin tytär näytti papaltaan saamaa "aarretta" Syvärin vettä. Siellä pappa oli ollut puolustamassa isänmaata. Lastenlapset lukivat adressit. Yhdessä laulettiin kanttorin johdolla Arvolle läheisiä virsiä ja Sotaveteraanin iltahuuto.