Oiva Honkalehto saateltiin haudan lepoon

Oiva Antti Emil Honkalehto syntyi 10.5.1938 Hilja ja Eemeli Honkalehdon perheen vanhimpana lapsena. Hän kasvoi kodissaan Kyyjärven Honkalehdossa sisarustensa kanssa. Oiva kävi kansakoulun kirkonkylällä ja oppi jo poikasena maatalon työt. Nuoresta saakka hän oli mukana myös metsätöissä. Avioliittoon Oiva vihittiin Oilin kanssa juhannuksena 1964. Avioliitosta syntyivät lapset: Antti, Anne, Arja ja Arto.

Ensimmäinen yhteinen koti oli Nurmijoella. Oman kodin "Oivalan" Oili ja Oiva hankkivat Honkalehdolta. Oiva toimi pitkän aikaa metsurina, minkä ohessa hän viljeli Honkalehdolla maita. Oili-vaimo hoiti lapset sekä karjan. Kyyjärven sahalla Oiva oli kymmenisen vuotta töissä. Sen lisäksi hän toimi Kyyjärven seurakunnalla suntion sekä haudankaivajan tehtävissä. Suntio Erkki Kylliäinen pyysi Oivaa ensin avustamaan suntion töissä. Suntion lomituksia Oiva alkoi tehdä 1950-luvulla ja teki niitä aina 1980-luvun lopulle saakka. Oiva oli luonteeltaan auttavainen, iloinen ja huumorintajuinen. Häntä oli helppo lähestyä ja siksi häntä pyydettiinkin usein avuksi erilaisissa töissä. Ajan kuluessa Oiva ja Oili luopuivat maataloudesta ja karjasta. Oili siirtyi työskentelemään neulomoon ja myöhemmin palvelukotiin. Anne asettui asumaan perheineen kotiin Olin ja Oivan luopuessa siitä. Myöhemmin Annekin muutti pois Kyyjärveltä kuten myös Antti ja Arja. Arto perheineen on jäänyt asumaan Kyyjärvelle. Oili-äiti sairastui vakavasti ja nukkui pois 15.9.2007.

Oivalla oli eläkepäivinä monia sairauksia. Viimeiset vuodet hän eli vanhustentalolla. Oiva nukkui pois 77-vuoden iässä 13.3.2016.

Oivaa jäivät kaipaamaan lapset perheineen, sisaren perhe, muut sukulaiset ja läheiset.

Oivan siunasi Kyyjärven kappelissa khra Olavi Vallivaara, kanttorina oli Minna Erkkilä ja suntiona Alpo Noponen. Muistotilaisuudessa Meeri ja Arto Honkalehdon kodissa Vehkaperällä khra Olavi Vallivaara puhui ja muisteli Oivaa, joka oli hänen alkuaikoinaan muutamia kertoja työkaverina. Monia muistoja kaikilla läheisillä oli Oivasta mielessä, josta yhdessä keskusteltiin. Yhdessä laulettiin "Olen kuullut on kaupunki tuolla" ja virret 77 ja 499. Anne-tytär luki Arja Kotkan avustamana adressit.