Sulo Tamminen siunattiin haudan lepoon

Sulo Tamminen syntyi Emilia ja Heikki Tammisen perheen kolmantena lapsena Saunakylän"Pohjosahon" talossa 9.8.1926. Hän varttui Matin ja Taimin pikkuveljenä ja vuotta nuoremman Helenan isoveljenä. Isä kuoli Sulon ollessa 8-vuotias. Sulo kävi kansakoulun Saunakylässä. Maatalon työt alkoivat pikkupoikana paimenessa ja jatkuivat aikuisten töillä yhdessä isoveljen kanssa, kun isä-Heikki kuoli. Hän liittyi Kyyjärven Suojeluskunnan sotilaspoikiin ja kutsuttiin Jatkosodan loppuvaiheessa sotarintamalle, jossa hän toimi Ilmapuolustuksessa. Rauhan tultua hän palasi siviiliin, mutta kutsuttiin uudelleen suorittamaan asevelvollisuutta vuosien 1946-47 aikana.

Armeijan jälkeen jatkui kotitilan hoito yhdessä äidin ja Matti-veljen kanssa. Talvella Sulo oli metsätöissä. Sulo vihittiin avioliittoon saman kylän tytön Raakelin kanssa 1950-luvun lopulla. Yhteinen koti oli Pohjoahon yläkerrassa ja Matti-veli perheineen asui alakerrassa. Avioliitosta syntyivät lapset: Urpo, Raimo, Irene, Iiris ja Kirsi. Iiris-tyttö kuoli lapsena. Yhdessä Sulon ja Matin perhe asuivat Pohjosahon tilaa. Äidit hoitivat perheitään, kotia ja karjaa. Miehet tekivät töitä pelloilla ja metsässä sekä kunnostivat rakennuksia.

Vuonna 1969 Sulon ja Raakelin perhe hankki "Vähämäen"-tilan itselleen ja muuttivat asumaan uuteen kotiin. Matin perhe jäi Pohjosahoon. Sulo ja Raakel jatkoivat maataloutta Vähässämäessä. Karja vähitellen lisääntyi navetassa ja maidontuotanto oli päätuote. Aikanaan sukupolvenvaihdoksessa tila siirtyi Raimo-pojalle. Sulo teki mielellään metsätöitä. Hän vielä 80-vuotiaana kävi metsässä tekemässä harvennus-ja raivuutöitä.

Sulo oli luonteeltaan leikkisä, puhelias ja viihtyi toisten ihmisten seurassa. Kotitöiden lisäksi hän teki lehtikauppaa. Pyörällä ja mopedilla hän kiersi laajaa aluetta. Taitavana ja puheliaana "kauppamiehenä" hän voitti monenlaisia palkintoja lehtiasiamieskilpailussa. Nuorena hän oli mukana Saunakylän ja Kumpulan näytelmäryhmässä näyttelijänä. Hän oli pitkän ajan Kyyjärven kunnan holhouslautakunnassa, Saunakylän Pienviljelijäyhdistyksen vetäjänä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnassa hän oli pitkään ja hänet palkittiin kultaisella ansiomerkillä. Puheliaana miehenä Sulo kutsuttiin usein huutokaupan pitäjäksi ja arvan myyjänä hän oli omaa luokkaansa. Vuonna 2010 Sulo muutti Raakel-puolisonsa kanssa Kyyjärven kirkonkylälle ensin Koivulantielle ja viimeiset neljä vuotta he ovat asuneet Pankin rivitalossa.

Sulon perusarvoja olivat: koti,uskonto ja isänmaa. Lapset olivat lähellä hänen sydäntään. Hän osallistui mm. eläkeliiton, seurakunnan, veteraanien ja Kyyjärven Kyvyn toimintaan. Monilla matkoilla ja retkillä hän oli mukana. Sulon vilkas, humoristinen ja elämänmyönteinen olemus saivat läsnäolijat aina hyvälle tuulelle. Sulon elämä päättyi lyhyen sairauden jälkeen Saarijärven sairaalassa 21.6.2016. Suloa jäivät kaipaamaan Raakel-puoliso, lapset perheineen, Helena-sisar, sisarusten lapset perheineen muut sukulaiset ja laaja ystäväjoukko.

Siunauksen kappelissa toimitti khra Olavi Vallivaara, kanttorina oli Minna Erkkilä ja suntiona Alpo Noponen. Muistotilaisuudessa seurakuntasalissa puhuivat khra Olavi Vallivaara, Ossi Tamminen, Aira Toivanen ja Tuulikki Ahola. Kanttori Minna Erkkilä lauloi "Paimenpojan"-laulun, jota Sulo itsekin lauloi ja muisteli lapsuutensa paimenpoika-aikaa. Yhdessä laulettiin tuttuja virsiä.