Höyryhengitystä

Kersana sairastettiin kaikki tartuntatauvit, rokot ja sikotauvit, välillä oli mahatauti tai yskä ja kuume. Meitä on kolome sisarusta ja jokkainen sai tartunnan vuoronperrään. Yks ku vähän tokeni ni seuraava oli jo pots'ojona. Yhtenä talavena oli kaks kovempaa tautia peräkkäin. Äiti meitä tietysti hoiti. Se sano, että lattiasta lähti het maali ku hän kuluki monta viikkoa tuvan ja kammarin väliä.

Vanhempi veli Teuvo hommas itelleen vesrokon Taisto-serkulta. Teuvo oli koskenu Taiston ensimmäiseen vesrokkonäppyyn.  Ois se varmaan koskematakin tarttunu. Teuvo käytti minun tartuttamisseen sammaa menetelmää. Sille nous oikein ilettävän näkönen näppylä ja minun piti koskea siihen. Tartunta oli varma.

Kotikonstilla niitä tautia hoijettiin, ei sitä lääkäriin lähetty jos ei ollu hengenhätä. Kerran minua oli käytetty lääkärissä mahatauvin takia. Olin menny huonoon kuntoon. Lääkäri oli käskeny antaa korppuja ja mustikkamehua. Kunto vain heikkeni. Äiti puhu usseaan kertaan miten hän hoksas siinä tilanteessa keittää maitoon oikein hyvän kauravellin ja siihen vielä sekkaan nokare voita. Sitä minulle oli syötetty ja maha tuli kuntoon.

Yks yskänlääke on jääny mieleen. Äiti haki saunan kattopärreestä pitkän tikun. Se oli heleppo ottaa ku sauna oli niin matala. Se laitto valakean päretikkuun ja sulatti ruokalusikassa hienoa sokuria. Kuumaan vetteen sekotettiin sula sukuri ja myö kersat juotiin se yskänlääkkeenä. Kyllähän se maistu vähän lääkkeeltä, savulta ja tervalta. Se oli varmaan semmosta mielikuvaparannusta. Rauvanpuutteeseen ostettiin apteekista rautaviiniä. Lusikallisella päivässä koitettiin saaha kalapeat posket punertammaan. Ois sitä voinu ottaa enemmänkin, se maistu niin hyvältä.

Yskää oli aika ussein. Tuvat oli vetosia, talavella kovilla pakkasilla oli kynnys ja ovipielet huurteessa. Koitettiin kyllä turijustaa hyvin, oli villasukkaa ja raappahousua ja sarkapomppaa. Joskus oli niin kova yskä, ettei henki meinannu kulukea ollenkaan. Muistan hämärästi ku mulle annettiin höyryhengitystä. Yösyvännä alako ahistammaan. Isä ja äiti laitto silimikooliin vettä ja siihen tulikuuman tiiliskiven. Tais veessä olla tippa tärpättiä. Minut pantiin istumaan koolin viereen viltin alle hengittelemään höyryä. Vissiin siinä röörit aukes. Ainakin näin jäläkeenpäin aatellen oli ärreät koktailit.

Toipilaana oli jo palijon mukavampaa, tauti alako helepottammaan. Oli turvallisen tuntusta kammarin sängyssä maatessa kuunnella ku äiti kolisteli astioita tiskatessaan ja höpötteli itekseen. Se kävi välillä kahtomassa ja kyseli, että haluaisitko jottain. Monellaista mielitekkoa sitä olikin. Ussein teki mieli limunaatia tai appelsiinimehua ja makkeita. Oli minun toivelistalla joskus ruokiakin, lettuja, muttia ja jopa leipäressua. On semmonen sanontakin ku ihimetellään jottain:"Kaikkia sitä sairaan mieli tekköö!" Teuvo sairasti lentsua ja sen teki mieli vissyä. No äitihän toi sitä kaupasta. Pullo oli laitettu hellan reunalle vähän lämpenemmään. Minä en ollu ikkään maistanu vissyä. Vahtasin pulloa niin kauan, että äiti anto mulle sitä vähän kupin poholalle. Ei se ollukkaan hyvvää limunaatia vaikka oli samallaisessa pullossa. Teuvo sai juuvva vissysä.

Sairauksiahan voi ennaltaehkästä. Isällä oli yks yllättävä konsti. Se joskus talaviaikaan saunan jäläkeen otti kirijahyllyn lukollisesta päätykaapista viinapullon. Siitä se anto meille kersolle jokkaiselle korkillisen. Ettei tuu yskä.