Anna Huumarkangas saateltiin haudan lepoon

Anna Matilda Huumarkangas e. Hongisto syntyi 30.9.1922  Henrikki ja Hulda Hongiston perheeseen Alajärven Möksyn kylälle. Yhteensä sisaruksia oli viisi, joista elossa on vielä Laimi-sisar. Anna kävi kansakoulun omalla kylällä Möksyssä. Hän oppi omassa kodissaan maatalon kaikki työt. Hän tutustui sodan aikaan tulevaan aviopuolisoonsa Matti Huumarkankaaseen ja heidät vihittiin avioliittoon välirauhan aikana kesäkuussa 1941. Hääyönä tuli Möksystä kaksi suojeluskuntalaista herättelemään nuorta paria ja he toivat tuoreelle aviomiehelle kutsuntamääräyksen sotaan. Aamukuudelta Huumarkankaan miehet lähtivät kohti sotarintamaa. Matti hyvästeli tuoreen vaimonsa ja sanoi: "Minä lähden häämatkalle, mutta yksin."

Matti Huumarkangas oli mukana jo Talvisodassa, jossa haavoittui. Toistamiseen hän haavoittui Jatkosodassa. Toipumisloman jälkeen hänen oli palattava vielä rintamalle Äyräpään ja Vuosalmen taisteluihin. Anna synnytti sodan aikana  kaksi tyttöä Tuulikin ja Anna-Liisan. Matti palasi sotatantereelta hengissä ja sen jälkeen ruvettiin yhdessä asumaan Matin kotitilaa Huumarkangasta. Siellä asuivat heidän perheensä lisäksi Matin vanhemmat Vihtori ja Liisa sekä Matin sisar Lempi. Sodan jälkeen perhe kasvoi, kun syntyivät Raimo, Maija-Leena, Veikko ja Mirja.

Anna oli ahkera ja työteliäs ihminen. Hän hoiti kodin, lapset, karjan ja oli mukana kaikessa tilan hoidossa. Hänellä oli rohkeus tarttua myös metsätöihin puolisonsa apuna. 1950-luvun alussa Matti aloitti yhdessä veljiensä kanssa sementtitiilien, kattotiilien, kaivonrenkaiden ja viemäriputkien teon Huumarkankaassa. 1960-luvulla yritys siirty pelkästään Matin perheen yritykseksi. Yhdessä Annan ja poikien kanssa jatkettiin aina 1970-luvun alkupuolelle saakka. Anna teki aina laastin valmiiksi omien töiden välissä ja hoiti yrityksen talouden ja kirjanpidon. Vuonna 1963 rakennettiin uusi koti ja Anna oli yhdessä Matin kanssa valmistamassa tiilet uuteen kotiin. Annalla oli myös kädentaidot. Hän kutoi ja ompeli ja piirsi läheisilleen vaatteiden kaavoja. Lisäksi hän harrasti posliinimaalausta ja maalasi tauluja.

Annan elämään on liittynyt paljon työtä. Hän oli elämänmyönteinen, iloinen ja positiivinen ihminen. Matti-puoliso nukkui pois v.1988 ja kotona asuva Raimo-poika seuraavana vuonna 1989. Ne olivat kovia menetyksiä. Koti remontoitiin Huumarkankaassa ja Annankin elämänvoimat palautuivat. Hän halusi paneutua harrastuksilleen, marjasti ja liikkui mopedilla tuttaviensa tykönä ja kauppareissuilla. Anna asui Henrikin ja Paulan perheen kanssa joitakin aikoja yhdessä kotonaan, kävi hoitamassa Mikaelia Sirpan ja Veikon kodissa Kyyjärvellä. Lopulta hän halusi muuttaa Kyyjärvelle, josta hän hommasi itselleen asunnon. Kyyjärvellä hän iloitsi, että pääsi mukaan erilaisiin tilaisuuksiin ja aivan erityisesti hän nautti pääsystä kotikirkkoon. Kirkossa hän kävi ahkerasti ja halusi omakohtaisesti turvata Vapahtajan hankkimaan pelastukseen. Kolme vuotta sitten oli Annalla jälleen menetys, kun Maija-Leena tytär kuoli. Hänet saateltiin Väntaan, Pyhän Laurin kirkon hautausmaahan. Kaksi viimeistä vuotta Anna eleli Pienkodissa ja viimeiset päivät Kivirannassa. Anna lähti äkillisesti pois 7.11. 94-vuotiaana.

Annaa jäivät kaipaamaan lapset perheineen, lastenlapset, Laimi-sisar, sukulaiset ja ystävät.

Siunauksen toimitti Kyyjärven kappelissa khra Olavi Vallivaara, kanttorina toimi Minna Erkkilä ja suntiona Alpo Noposen. Maire Peuranen ja Markku Huumarkangas lauloivat siunaustilaisuudessa. Muistotilaisuudessa Kivirannassa puhuivat khra Olavi Vallivaara, Veikko Huumarkangas muisteli äitinsä elämänvaiheita ja sukunsa historiaa, lastenlapsi Jenni Korpeinen muisteli mummoaan ja yhdessä vietettyjä aikoja Huumarkankaassa. Adressit lukivat lastenlapset Henrik ja Heidi Huumarkangas. Yhdessä laulettiin virsiä kanttorin johdolla.