Runoa ja musiikkia

Ester Noponen lausui Eino Leinon, Mirjami Lähteenkorvan sekä omia runojaan. Suvivirsi kajahti sydämestä Lähteenkorvan runon yhteydessä. Se on joka kesä aina yhtä tuore ja uusi virsi, emmepä sitä enää syyskuussa laulele. Iki-ihana Nocturno toi korviimme ruislinnun laulun ja silmiemme eteen kesäyön ja kypsyvät tähkäpäät. Ja sitten Voikukka! Miten tuttuja tunteita Ester onkaan kuvannut tuossa runossaan. Voikukka on kevään ensimmäisiä kukkijoita, odotettu, rakastettu ja vihattu! Vaikka kitkemme sen juurineen rikkaruohona pihastamme, silti odotamme, että näkisimme sen taas huomenna elävänä.

Martti Lehtola oli valinnut luettavakseen Eino Leinon runoja, joista saattaa rivien välistä lukea kannanottoja vaikkapa Suomen itsenäistymisen historiaan. Monet Leinon runot ovat arvoituksellisia ja monimerkityksisiä, niiden sisältö ei helposti avaudu: "Mut mies se viipyy, viipyy vaan / ja yhä seisoo kello maan / ja kaikki toimet nurin käy, /kun ajan johtajaa ei näy." Martin runovalinnoissa näkyi myös rakkaus luontoon, metsässä kulkemisen onni ja ihanuus, kaikki luonnon tuoksut, sen rauha ja lepo. Martin saunalaulussa saimme aavistella myös savusaunan tuoksua kesäillassa lauantain ehtookellojen äänen kaikuessa tienoon yllä. Arkistojen kätköistä oli löytynyt myös vuosien takainen viesti Kyllikiltä. Lapsuusaikoja muistelevan runon välityksellä saimme tervehdyksen myös häneltä, poismenneeltä ja ikävä taas hiukan nousi pintaan. "Nyt elämä meillä on tyyntä, lauhaa, / ei enää nuoruuden melskeet pauhaa."

Hilkka Parkkonen ja Liisa Pölkki lauloivat monta duettoa. Heidän yhteinen laulutaipaleensa on kestänyt vuosikymmeniä. Se alkoi Rukoushuoneen kesäjuhlista, jossa he pikkutytöt, Suutarin Liisa ja Meijerin Hilkka, lauloivat ensi kerran yhdessä. Yhdessä laulaminen ja myös kuorolaulu on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Kirkkokuorossa ja Tähkät -kuorossa molemmat ovat olleet kantavia voimia alusta saakka. Monta kauan sitten opittua laulua kuulimme mm. On kesän kirkas huomen ja Tähdelle sekä uudempia myöhemmällä iällä opittuja. Laulujen oppimisvaiheet ovat ollet moninaiset eikä laulajan taival aina ole ollut helppo. Merkittävänä "opettajana" heillä on ollut Liisan viisi vuotta vanhempi veli Veikko, joka isona veljenä piti pienemmille koulua suutarin savusaunan porstuassa ja opetti samalla monet laulut, myös sen toisen äänen, jota nykyään altoksi kutsutaan, ja jota Liisa useimmiten on laulanut. Molempien äänestä kuuluu selvästi se, että ääntä on huollettu laulamalla ja se on säilynyt kirkkaana ja kauniina. Vanhuuden kähinöitä ei ole kuultavissa. 

Salme Tanskanen, Saaren Salme, on jo lapsuuskodissaan elänyt soiton ja laulun keskellä. Salme sai musiikin lahjan lisäksi myös muita taiteellisia taitoja, mm. kirjoittamisen ja kuvataiteen. Hän on pitänyt useita omia taidenäyttelyitä ja hänen japanilaisvauikutteisia tanka- ja haikurunojaan julkaistaan edelleen paikallislehdessä. Monet runot ja laulujen sanat ovat syntyneet Salmen kynästä ja niistä kuulimme esimerkkejä hänen itsensä laulamana. Joukossa oli tilaustyönä tehtyjä lauluja ja muihin tarpeisiin syntyneitä. Opettajan työssään Salme on voinut hyödyntää laulujen tekemisen taitoaan oppilaidensa kanssa. Salmenkin laulu-ura on vuosikymmeniä pitkä ja siihen mahtuu sekä kuoro- että yksinlaulua ja myös kuoronjohtajana toimimista. Laulutunneilla hän on käynyt vielä viime vuosinakin useiden opettajien opissa ja ääni on säilynyt hyvänä. Pari vuotta sitten Salme julkaisi myös omakustannelevyn Elämän matkalta, jolle on tallennettu hänen tekemiään lauluja solistien, lasten ja nuorten lauluryhmän sekä kirkkokuoron esittäminä. Salme itse laulaa levyllä useita hänelle rakkaita lauluja. Levyä on vielä muutamia kappaleita jäljellä ja niitä voi myös Salmelta ostaa.

Meillä oli hieno ilta hyvän musiikin ja runojen parissa. Pitkä ohjelma ei tuntunut väsyttävältä, esitykset ilahduttivat ja koskettivat aivan kyyneliin asti. On hienoa, että meillä on keskuudessamme tällaisia taiteilijoita, joiden osaamisesta saamme vieläkin nauttia. Vaikka ruumiin voimat vähenevät, on mieli virkeä ja taidot tallella.

Lämmin kiitos teille, Ester, Martti, Hilkka, Liisa ja Salme, että tulitte mukaan omalla osuudellanne. Taivaan isä antakoon teille terveyttä ja iloa vanhuuden päiviin.