Seutukunnan johtoa ja elinkeinoelämän edustajia koolla Kyyjärvellä.

Tapaamisen priimusmoottorina toimi kansanedustaja Petri Honkonen, joka avauspuheenvuorossaan kertoi saaneensa useita huolestuneita yhteydenottoja seutukunnasta tästä uudesta haasteesta työvoiman saatavuuden suhteen. Hän piti tärkeänä, että haasteeseen vastataan tiivistämällä elinkeinoelämän, koulutusorganisaatioiden ja myös kuntien elinkeinotoimien yhteistyötä. Hänen mukaansa erityisesti vuoden alusta voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi avaa uusia mahdollisuuksia työvoiman kouluttamiseen yrityksien tarpeisiin.

Tapaaminen aloitettiin tehdaskierroksella Betset Oy:n toimitiloissa. Mielenkiintoinen havainto oli, että vaikka kysymyksessä on pitkän historian omaava maakunnallisestikin erittäin merkittävä yritys, oli sen tuotanto, tuotannon laajuus ja markkina-alue uutta tietoa monelle tapaamiseen osallistujalle.

Tehdaskierroksen jälkeen alustuspuheenvuoron käyttivät seutujohtoryhmän pj., Viitasaaren kaupunginjohtaja Janne Kinnunen, TE-toimiston Marko Piispanen sekä Betset OY.n toimitusjohtaja Lasse Happonen.
Happonen toi esille edustamansa yhtiön näkemyksiä syntyneestä tilanteesta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Hänen mukaansa työvoiman tarve kasvaa lukuisten eläköitymisten johdosta ja alhainen syntyvyys alueella johtaa siihen, että korvaavaa työvoimaa on tulevaisuudessa entistä vaikeampi löytää.
Happosen mukaan myös kättentaitojen arvostuksen vähäisyys ja yhteiskunnan rakennemuutokset ovat johtaneet siihen, että kädentaitajien ammattikunta on lähes hävinnyt ja houkuttelee enää pelkästään harrastetoimintaan. Happonen kohdensi kritiikkiä myös koulutusjärjestelmiimme ja koulutustarjontaan. Hänen mukaansa nykyisin suositaan osaamisen pirstalointia useampaan kurssiin, joka edistää lyhytaikaisia kokeiluja työelämässä. Kiinnostuksen lopahtaessa hakeudutaan uudelle kurssille jne. Tällainen ei Happosen mukaan edistä pitkäjänteisyyttä ja työvoiman pysyvyyttä.
Hän näki haasteita myös nuorten työelämäohjauksessa. Nuorten valintoihin on suuri vaikutus vanhempien toiveilla sekä luonnollisesti opinto-ohjaajien toiveilla. Happosen mielestä tulisi enemmän nostaa esille paikallisia yrityksiä potentiaalisina työpaikkoina.

Alustuspuheenvuorojen jälkeen käydyssä keskustelussa nousi esille lukuisia kysymysluonteisia pohdintoja.
Onko kaikilla tahoilla selkeä kuva seutukunnan työmarkkinatilanteesta? Hyödynnämmekö todella naapurikunnissa sijaitsevia työmahdollisuuksia? Voitaisiinko pendelöintiä edistää esim. kehittämällä joukkoliikennettä enemmän siihen suuntaan, että se tukisi työssäkäyntiä? Voisiko työajoista tehdä joustavampia, ja siten edesauttaa työssäkäyntiliikenteen kehittämistä kuntien välillä? Tulisiko seutukunnan kuntien esiintyä ulospäin enemmän yhtenäisinä ja siten kasvattaa alueen vetovoimaa osaavan työvoiman saatavuuden näkökulmasta? Tärkeitä kysymyksiä, joihin on syytä yhteisvoimin hakea vastauksia.

Tilaisuuden päätyttyä vallitsi vahva yksimielisyys siitä, että tällaisia tapaamisia on syytä jatkaa eripuolilla seutukuntaa ja jatkossa tarkastella tilanteita laajemmin yli kunta ja jopa maakuntarajojen. Seutujohtoryhmän rooli tässä kehitystyössä nähtiin keskeisenä ja useassa puheenvuorossa peräänkuulutettiin työvoimahallinnon edustuksen ja roolin tärkeyttä seutukunnan kehittämistyössä.

(Kuvat: Esa Kyrönlahti)