Winter Survivor-18

Lähes kaikki Kyypartion lapset ottivat haasteen vastaan ja lähtivät selviytymään yliyönretkelle ilman puhelinta ja herkkuja.

Tarkoituksena oli, että retkellä on mahdollisuus kokeilla myös kamiinateltassa nukkumista. Mutta aina tulee muuttujia matkaan ja meidän pieni johtajaporukka on niin nolo ettei älyä kysyä apua. Kipinävahteja olisi ollut tarjolla, jos vain avaisi suunsa ja kysyisi ajoissa. Otamme tästä opiksemme. Toinen mitä me partioaikuiset opimme on, että leirin pystytys tarvitsee evästaukoja. Tai sitten ne lisäkädet, jotka valmistaa nuotion kuumaksi sillä aikaa kun leiri nousee.

Vaikka teltassa yöpyminen ei onnistunut, nostettiin kymppiteltta kamiinoineen Kyyjärven rantaan. Olihan sekin jo uutta ja ihmeellistä uusille sudenpennuille.

Perjantai-illan ohjelmassa oli myös muotinäytös TUUNAA OMA LEIRIPIPOSI. Toinen toistaan upeampia leirihattuja astui estradille. Suljetulla lippuäänestyksellä valittiin leirin hienoin pipo.

Yö nukuttiin lattiamajoituksessa leikkarin vastaanottorakennuksen lattialla. Erilainen kokemus sekin äänineen ja hurinoineen. Kolmestatoista partiolaisesta 7 yöpyi ensimmäistä kertaa partioretkellä. Ja hyvin meni! 

Lauantaiaamuna leirissä herättiin aikaisin. Asiaa olisi ollut vieruskumppanille jo kello viisi, mutta vielä oli laitettava pää tyynyyn. Seitsämän jälkeen ei enää kenelläkään riittänyt unta joten nousimme ylös aamutoimiin. Moni kertoi yöllä olleen kylmä joten makuupussista oli täytynyt nousta välillä ylös lisäämään vaatetta päälle. Mitenköhän olisimme tarenneet kamiinateltassa?

Aamutoimien jälkeen heräsi (taas) kysymys: Koska syödään? Leiriläisten harmiksi tilauspuuromme oli tilattu toimitettavaksi vasta kahdeksan jälkeen. Odottavan (ja nälkäisen) aika on pitkä. Onneksi Riitta saapui kreivin aikaan laulamaan lasten kanssa ruoka- ja partiolauluja. Ja pian tämän jälkeen myös lippukunnanjohtajamme Eevaliisa ihanan partiopuuron ja marjojen kanssa. Puuron lisäksi syötiin leipää, hedelmiä, mehua ja kaakaota.

Kun vatsatolivat täynnä ja jokainen tiskannut omat astiansa,puimme ulkovaatteet päälle ja lähdimme pilkkien ja kairojen kanssa jäälle. Eikä ollut turha reissu: kokemuksen lisäksi Ahti antoi komean ahvenen. Reippaat sudenpentupojat perkasivat ahvenen, paistoivat sen nuotiolla tikun nokassa ja söivät. Ilman suolaakin oli kuulemma parasta kalaa mitä olivat koskaan syöneet -ehkä myös tuoreinta? Osa jatkoi pilkkimistä. Osa kävi lämmittelemässä kamiinateltassa ja osa leikki Tiinan johdolla pyykkipoikahippaa. Myös vuolemista päästiin harjoittelemaan. Mutta jälleen mieleen hiipi kysymys: koska syödään? Onneksi pian kuului kutsu tulla syömään.

Ruuaksi pääkokkimme Riitta oli valmistanut ison kattilallisen sörsselssöniä. (jos jotakuta lukijaa kiinnostaa resepti tätä partioleirien ikisuosikkia varten, tulehan 30.4 alkaen kirjastoon tutustumaan Kyypartion näyttelyyn!) 

Ruuan jälkeen alkoi Selviytyjät- teemainen kilpailu. Marjaanalla oli pussissa kahden joukkueen nimillä varusttettuja lappuja: Närpes ja Hotrot. Arpomalla retkeläiset jaettiin kahteen joukkueeseen ja joukkueille valittiin kapteenit. Joukkueiden ensimmäinen rasti oli alittaa kostean hangen pintaan viritetyt köydet. Alituksen jälkeen joukkueet kiinnitettiin köyteen vöiden avulla, eli tästä eteenpäin oli liikuttava ryhmänä. Seuraavalla rastilla oli kasattava retkikeitin Trangia mallin mukaisesti. Tähän asti joukkueet olivat edenneet rintarinnan, mutta nyt Närpes lähti ensimmäisenä partiohuivit silmillä sokkona etenemään viimeiselle rastille. Hotrot kuitenkin ohitti Närpesin juuri ennen viimeistä tehtävää, eli tulentekoa. Tulenteko rastilla molemmille joukkueille oli viritetty tulentekopaikalle isojen rautanaulojen varaan naru, joka piti katkaista tekemällä tuli narun alle. Sää oli hieman tuulinen ja hyviä sytykkeitä vähän. Molemmat joukkueet joutuivat ryhmänä lähtemään kauas tulentekopaikalta etsimään sytykkeitä. Tiukan taiston jälkeen voiton vei Närpes jolle Hotrot Riitan ja Tiinan avulla huusivat onnittelut.

Kisan jälkeen oli vuorossa leirin purku ja välipala, jonka aikana kerrattiin retken hyviä ja huonoja puolia. Lopuksi teimme sisaruspiirin ennen kotiinlähtöä. Mutta vielä oli aikaa yhdelle kysymykselle: emmekö voisi olla vielä yhden yön täällä?

Ps: Nopolanews ei taida tykätä partiokuvista. Ei ole eka kerta, kun lukijat joutuvat kääntelemään päitään, kun kuvat tulee väärinpäin.