Äitimme Pirkko Liisa Näreaho (os. Pölkki.) on siunattu haudan lepoon 21.4.2018 Kyyjärvellä.

Äitimme menetti oman äitinsä ollessaan vain kahden vuoden ikäinen. Lapsuusaika ei varmasti ollut helppoa. Nuorena tyttönä piti ottaa osaa talon töihin ja samalla käydä koulua eri muodoissa. Ahkerana käsityöntekijänä äitimme kävi Suolahdessa ompelijan kurssin. Niilon kanssa lyötiin hynttyyt yhteen 6.6.1953. Äiti ompeli vaatteita omalle perheelle ja muillekin kyläläisille. Äidillä olikin kädentaidot aivan omaa luokkaansa. Kaikkeen mihin hän tarttui, muotoutui upeiksi luomuksiksi. Valmistui vaatteita, mattoja, seinäryijyjä, poppanoita ja niitä villasukkia kaikille. Äitimme oli myös erittäin hyvä leipomaan ja laittamaan ruokaa. Niitä herkkuja riittikin sitten kaikille.
Lapsia syntyi viisi, kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Yksi tytöistä sai kutsun taivaan kotiin jo syntymässään.
Äitimme oli kuin leijonaemo, silloin kun lasten puolesta piti taistella. Hän ei epäillyt soittaa lääkärille kun oli kyse veljemme vakavasta sairaudesta. Lääkäri sai hyvät ohjeet ja niin toimittiin.
Äitimme piti huolta, että meillä oli puhdas koti, siistit vaatteet ja ruokaa tarpeeksi. Lasten piti osallistua kodin töihin ja opetella jo pienestä tekemään töitä. Äiti opetti meille rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta.
Lapsenlapset muistelevat mummoa kauniisti.
Olipa kyseessä metsästys tai kalastusreissu, piti mummo huolen että eväät oli repussa valmiina. Kahvit, kaakaot, makkarat ja leivät olivat valmiina. Sitten kun palattiin takaisin oli taas ruoka valmiina ja sauna lämmitetty mökillä. Mummon kanssa tehtiin verhosta haavit ja jahdattiin perhosia. Ongella istuttiin joen rannalla eräätkin kerrat. Mummon riisipuuro ja puolukkakeitto oli suurta herkkua. Munkkirinkelit ja letut vadelmahillon kera oli metsästyksen aloituspäivänä aina valmiina. Jauhelihakastike oli parasta mummon tekemänä ja maistuikin hyvin makaronin kanssa. Mummon luona oli mukava kyläillä ja laittaa ruokaa yhdessä. Kovasti riittikin puhumista. Oli mukava mennä mummolaan, koska mummo odotti ikkunassa ja tuli ulos vastaan. Mummo oli iloinen, kova juttelemaan ja aina työn touhussa. Vappu kävi monet, monet kerrat äidin luona kyläilemässä. Kiitos siitä hänelle.
Kaksi lastenlasten lasta sai myös villasukkia, pieniä jalkoja lämmittämään.
Sairaus kuitenkin vei äidin hyvinkin nopeasti. Äiti sai nukkua pois tietäen, että lapset olivat hänen vierellään fyysisesti ja ajatuksissa. Kiitollisina muistamme äidin ohjeet elämän varrelle.

Levolle lasken luojani
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.