Partioleiri Tervaniemen rannalla

" Intiaanit sannalla, Tervaniemen rannalla, ugh, ugh, ugh! oli leirihuutomme.  Su-se leiriläiset ( sudenpennut ja seikkailijat) viettivät leirillä kolme yötä telttaillen. Niin vain saimme naisenergialla puolijoukkuueen ja kymppiteltan pystyyn. Hyvä me! Koko leirin ajan oli metsäpalovaroitus päällä ja perinteistä iltanuotiota ei päästy viettämään. Ekana iltana leirin avajaisiin saapui inkkaripäällikkö Lempeä Katse & apulaiset Kotkan Sulka ja Haukan Kynsi ja meidät kaikki värvättiin  heidän mustajalkojen heimoon. Samalla saimme heimomme mukaiset nimet. Esim. Kalansilmä, Pässin Pää jne.

Maistui se sähköuunissakin paistettu makkara ilatapalaksi ja sen jälkeenhän sitä on hyvä köllähtää hämärään telttaan levolle. Muutamat muut olivat ehtineet valloittamaan meidän tipitiit ensin. Piti oikein välillä miettiä, että ihmeen sitkeitä lapset olivat sen hyttyspaljouden kanssa. Untahan ei tietenkään omaan silmään tullut kun nimeksi oli annettu Valvova Silmä! - ja silti kello herätti uuteen aamuun, just siitä makeimmasta unesta.

Lauantaipäivän raskain puuha oli käydä tutustumassa Salonpäähän, siis loputtoman pitkä matka! Ja kuuma! ja jos oli varjo niin sitten oli itikka ja toinenkin hätyyttämässä. Onneksi vesi ja uiminen virkistää nuutuneimmankin partiolaisen. Välipalan jälkeen tehtiin heppahommia. Ja nälkähän hevosten kanssa tulee eli taas on syötävä jotain. Leiriläiset paistoivat trangialla ensin jauhelihaa ja sen kylkeen keiteltiin nuudeleita. Loppuilta olikin uimista ja Lentävä Räiskäle loihti grillikatoksessa ison pinon räiskäleitä ja ilman elävää tulta. Taikuutta! - sanon minä.

Kantapään kautta opittiin, että häädä tunkeilijat teltasta ja näin myös tehtiin. Koko leiri oli unessa jo hyvissä ajoin ja 8-9 tuntia linnunlaululla höystettyä unta auttaa kummasti jaksamaan kun tiedossa on lisää hevoshommia, leikkiä,uimista, jousipyssyn tekoa ja nuolen vuolemista. Esiintyjä taitomerkki vaati pieniä esityksiä, laulua. Leirillä harjoiteltiin myös leiri - ja kädentaitoja joista suoritusmerkki annetaan syksyllä niille, jotka eivät niitä aiemmin ole tehneet.

Viimeisenä leiriaamuna perinteinen herätys eli teltan liepeet ylös! Aamupalakin piti nyt "tienata" kun ensin oli pakattava omat tavarat ja sitten auttaa telttojen purkamisessa. Reippaus palkittiin aamupuurolla ja iloisilla sadepisaroilla. Uusia nuolitarpeita oli haettava ja nuolia valmistettava. Ei ne kaikki ilmeisesti lentäneet toivotulla tavalla. Mutta se kevyt kukkien tukikeppi oli kaikista paras. Vielä ehti uimaan ja Istuva Majava jaksoi lempeästi opastaa viimeistä askartelua; unisiepparia.

Kiitos kaikille mukana olleille ja hyvää kesää!