Vieraita maapallon toiselta puolelta

Yllättäen eräänä päivänä Lauri Lahtisen poika Timo Lahtinen sai puhelun Australiasta Inghamista. Toisessa päässä puhelua oli pikkuserkku Jeffrey (Jeff) Lahtinen, johon hän oli aiemmin tutustunut Australian matkalla. (Tuo aikaisempi tutustumisreissu vietettiin Lauri ja Hannu Lahtisen 60-vuotisjuhlien kunniaksi. Veljekset olivat päättäneet toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja lähteä tapaamaan sukua Australiaan, tulkeiksi tuolle reissulle valikoitui Laurin lapsista Timo ja Taina miehensä Kain kanssa.) Jeffin puhelu oli todella mahtava yllätys! Hän kyseli, saisiko Timon yhteystietoja antaa eteenpäin hänen isälleen Allanille, veljelleen Stephenille (Steve) ja hänen vaimolleen Maureenille, he nimittäin suunnittelivat sukulaisiin tutustumista ja Suomi-reissua! Steve ja Maureen asuvat toisella puolella Australiaa Darwinissa ja edellisellä reissulla Lauri ja Hannu tulkkeineen eivät häntä onnistuneet tapaamaan. Ilman muuta yhteystietoja jaeltiin ja pian alkoi puheluiden, sähköpostien ja Facebook-viestien sarja suvun kesken, kun reissua suunniteltiin. Viimein matkan ajankohdaksi valikoitui syys-lokakuun vaihde ja me tietenkin täällä kotimaassa toivoimme, että kelit olisivat normaalia syyssadetta paremmat.

Tiistaina 18.9.2018 Timo, Lauri ja Hannu olivat vastassa vieraita lentoasemalla. Tunnelma oli odottava ja jännittynyt. Parin viikon vierailua ja suurta sukujuhlaa oli suunniteltu jo pidemmän aikaa. Ihan mahtavaa päästä esittelemään sukua. Mehän tiesimme, että Allanilla on Suomessa useita serkkuja, joita hän ei ollut koskaan tavannut, oikeastaan hän ei tarkkaan edes tiennyt kaikkien serkkujen lukumäärääkään. Suvusta kun ei Australiassa ole monikaan käynyt ja he eivät olleet aiemmin Suomessa vierailleet. Minä Laurin vanhimpana tyttönä olin käynyt ensimmäisenä sukulaisena Australian sukuun tutustumassa 2000-luvun vaihteessa ennen tuota Laurin ja Hannun syntymäpäiväreissua.

Vieraat otettiin ilolla vastaan ja kaikenlaista kivaa oli suunniteltu tutustumisreissulle. Oli valittu savusaunaa, ulkosaunaa, kalastusreissua ja perinteisten ruokien ja herkkujen maistelua ohjelmaan. Tietenkin esiteltiin myös upeaa syksyn ruskaa ja ylpeästi kaunista tuhansien järvien maata. Vieraat eivät omien sanojensa mukaan olleet myös koskaan nähneet niin montaa suoraa ja pitkää puuta, mitä näkivät pitkällä ajomatkalla Helsingistä Kyyjärvelle. Me emme osanneet metsäisiä matkan osuuksia nähtävyyksiksi ajatellakaan. Ihmetystä herätti myös mustikkapiirakan herkullisuus ja marjojen kasvaminen metsässä, josta jokaisella on mahdollisuus niitä vapaasti kerätä. Majapaikkakin oli suurimmalle osalle Suomen reissua saatu järjestymään Jukka Lahtisen omistamasta Ilolan talosta. Siinä yöpyessä vanhaan Oton kotitaloon tutustuminenkin kävi helposti, vanha tupahan on ihan vieressä samalla tontilla. Ja kyllä ihmetystä herätti Tapio Lintulahden museosta löytyvät monet vanhat suvun tavarat mm. 1700-luvulta oleva kävelykeppi, vanha puinen harppi, puusta ja raudasta tehdyt luistimet ja monet muut mielenkiitoiset tavarat.

Suurin mielenkiinto Suomen matkalla oli tietenkin koko Lahtisen suku aina Allanin isän Otto Lahtisen isovanhemmista (Matti Lintulahti), vanhemmista (Elias ja Maria Lahtinen) ja sisaruksista (Lydia, Rosa, Johannes, Vilho, Elias, Tyyne, Emil ja Alma) lähtien. Suurin osa lomamatkaa käytettiinkin sukulaisiin tutustumalla ja suvun alueita, rakennuksia ja säilyneitä vanhoja tavaroita ihmetellen sekä suvun tarinoita jakaen. Australiassa oleva suvun osa ei koskaan ollut kunnolla ymmärtänyt, miten suuri ja laaja suku heillä Suomessa oli.

Lauantaina 22.9.2018 klo 12 aloitettu sukujuhla sujui iloisen tutustumisen merkeissä. Miten herkistyttävää tavata iso joukko serkkuja ja pikkuserkkuja ensimmäistä kertaa. Päivää vietettiin ottamalla todella suuri määrä valokuvia jaettavaksi, kertomalla mukavia muistoja ja tarinoita, tutustumalla Laurin kokoaman sukuluettelon pohjalta suvun juuriin ja jutellen eri puolella Suomea asuvien sukulaisten kanssa. Ohjelmaakin oli valmisteltu juhlia varten ja kuulimme myös mm. lauluesityksen "Sininen ja Valkoinen" Hannun tyttären Tuija Hautakankaan esittämänä sekä laulettiin yhdessä suomalaisia lauluja Pekka ja Kai Turpeisen säestyksellä. Laulettiinpa vielä ennen kakkukahveja Paljon onnea vaan/Happy Birthday -onnittelulaulu matkan aikana syntymäpäiviään viettävälle Allanille.

Sukujuhlissa käytiin pieniä muistoja läpi ja keskeisintä oli se, että aikoinaan Otto Lahtinen oli päättänyt lähteä Australiaan vuonna 1927 vain 21-vuotiaana. Suvun muistojen mukaan ainakin äiti, sisarukset ja ystäviä kävelivät kilometrejä Pietari Brahentien vartta (silloista Jyväskylään vievää tietä) saattamaan perheen nuorta miestä. Kukaan ei varmaan tiennyt, että hän ei koskaan itse palaisi takaisin kotimaahan. Vaikka hiljainen pelko varmasti usean läheisen mielessä on ollut, liikkuminen kun oli niin haastavaa, kallista ja hidasta hevosilla, junilla ja laivoilla tuohon aikaan. Erityisesti Laurin ja Hannun isä Elias piti säännöllisesti yhteyttä veljeensä Ottoon maapallon toisella puolella. Tästä syystä minullakin on lapsuudesta muistoja siitä, että perheessämme kerrottiin osan suvusta olevan Australiassa. Lauri jatkoi isänsä Eliaksen yhteydenpitoa. Kaukopuhelut olivat tuohon aikaan kalliita, mutta Tapaninpäivänä oli aina se päivä, jolloin joitain Oton elossa olevia sisaruksia (mm. Tyyne Mäkelä ja Emil (Eemeli) Lahtinen) tuli kotiimme ja kaukopuhelu tilattiin Otolle Australiaan. Isäni Lauri oli rakentanut radiosta kaiuttimen, jotta useampikin pystyi kuulemaan puhelun samaan aikaan, siihen aikaan kun kaiutinpuhelimiakaan ei ollut. Yhteydenpito on jatkunut näihin päiviin asti kirjeitse ja Facebookin kautta. Allanin, Steven ja Maureenin Suomi-vierailun jälkeen yhteydenpito varmasti tiivistyy. Hienoa olla osa yhteisen suvun tarinaa. Kiitos jokaiselle sukujuhlaan osallistuneelle!

Tanja Laulainen